Internet-ostosten ihanuus ja kurjuus

Oman kokemukseni mukaan internetistä ostaminen laajentaa kuluttamiseen liittyvää tunneskaalaa. Parhaimmillaan netistä voi löytyä harvinainen huipputuote vaivattomasti, halvalla ja toimitus sujuu myös mutkitta ja nopeasti.

Kääntöpuolena nettiostoksissa on se, että myös pettymys voi olla tavallista suurempi. Äärimmäisen hinta-laatu-suhteen saavuttaminen voi johtaa useiden päivien tuotevertailukierteeseen ja täydellisyyden tavoittelu vähentää itse tuotteesta saatua nautintoa: mikään muu, kuin joka suhteessa paras, ei kelpaa. Jos tuote ei vastaakaan odotuksia, voi palautuksesta ulkomaille joutua maksamaan valtavia summia (paketti muihin EU-maihin voi maksaa helposti 30-50 euroa). Joskus tuotteita voi joutua odottamaan myös täydessä informaatiopimennossa. Myyjä ei välttämättä vastaa lainkaan sähköpostikyselyihin ja erilaiset nettikaupan luotettavuuteen liittyvät salaliittoteoriat valtaavat mielen. Vaikka paketti lopulta saapuisikin, onko se kaiken tämän arvoinen ja voiko siitä enää nauttia yhtä paljon?

Käytön vaiheet – Tosiasioita sosiaalisesta mediasta

Tämä kuvio on saanut innoituksen Joshua Porterin kirjasta Designing for the Social Web.

Asynkronia, synkronia ja hiljaisuus

Työskennellessäsi digitaalisessa todellisuuskerroksessa preferoi asynkroniaa, minimoi synkronia ja kunnioita hiljaisuutta. Ks. lisää eri moodeista aiemmassa postauksessa: Sozializing Mode, In-Between Mode & Zen Mode.

Vastuunotto ja aikaansaaminen – Tosiasioita sosiaalisesta mediasta

Sozializing Mode, In-Between Mode & Zen Mode

Aiemmin kirjoittelin Robert Zajoncin sosiaalisista torakkakokeista toisaalla. Zajoncin tulos oli lyhykäisyydessään seuraava: vähäistä pähkäilyä vaativa toiminta (so. juokseminen käytävällä) onnistui  torakoilta nopeammin, kun kaverit (so. toiset torakat) olivat katsomassa. Kun torakoiden piti pähkäillä ja funtsailla (piti osata kääntyä risteyksessä päästäkseen maaliin), yleisön läsnäolo hidasti torakkaa. Syvällistä pohdintaa vaativa ongelmanratkaisu ja oppiminen onnistuu siis paremmin yksin. Myöhemmin tätä on testailtu muilla eläimillä, myös ihmisillä, ja tulos on sama kaikilla. (Zajonc kyllä tunnisti myös sosiaalisen oppimisen ja matkimiseen liittyvän toiminnan, mutta ei saanut tästä selviä eroja tässä koeasetelmassa (ts. hän siis myös juoksutti torakoita pareittain).)

Tämä tematiikka jäi pyörimään takaraivoon: mitä asioita pitäisi tulevaisuudessakin tehdä yksin ilman sosiaalista “häiriötä” ja mitkä työt ovat luonteeltaan sosiaalisia? Pitäiskö tulevaisuudessa työn suunnittelu perustua jonkinlaiseen torakka-designiin? Zajoncin ja Switchtasking-softaidean pohjalta lähdin kehittelemään kuviota eri työmoodien tasoista. Työ siis on tässä työtä, johon liittyy vahvasti tietokoneiden ja netin käyttö.

Socializing Modessa liikutaan parvissa. Tämä toiminta on jutustelua, vapaata ideointia, seuraamista, uusien virikkeiden ja kiinnostavien uusien ihmisten hakua parvista, joihin itse kuuluu.

Zen Modessa työskennellään yksin. Tämä on työtä, joka vaatii tiukkaa pohtimista, keskittymistä ja älynystyröiden käyttöä.

Näiden välissä on yhteistyömoodi (In-Between Mode), jossa tehdään työtä yhdessä omien aktiivisten parvien “solmujen” kanssa (ks. “solmutyöskentely parvissa”). Tuija kirjoitti pari päivää sitten kommenteissa salakavalasta “solahtamisesta” moodista toiseen. Ajattelin, että syy ilmiöön voisi olla se, että  sosiaalisen ja yksilömoodin väliin sijoituu yhteistyön epämääräinen alue. Varsinkin nettipohjaisessa yhteistyössä parviseuraamisen ja yhteistyön raja on epäselvä ja alati muuttuva.

(Kuvion mahtava torakka on  Pearson Scott Foresmanin tekemä Public Commons -lisensoitu kuva Wikimedia Commonsista.)

Kontekstien sekoittuminen – Tosiasioita sosiaalisesta mediasta

Ohjelma switchtaskingin estämiseksi!

Multitaskingin haitallisuuden ja puolitarkkaavaisuuden aiheuttaman euforian johdosta ideoin yksinkertaisen softan. Ohjelmalla käynnistetään helposti erilaisia moodeja tietokoneessa. Klikatessa “Zen Modea” käynnistyvät vain keskittymistä vaativaan työhön oleellisesti liittyvät ohjelmat (ja muut ohjelmat menevät pois päältä). Klikatessa “Socializing Modea” käynnistyvät kaikki sosiaalisen median härpäkkeet, RSS-ohjelmat, sähköposti-ilmoitukset, nettipuhelimet ja IM-ohjelmat. Myös taustakuva voisi muuttua moodin mukaan. Olisin todella kiinnostunut tällaisesta ohjelmasta. Tiedätkö, onko tällainen tai tämän kaltainen ohjelma jo olemassa?

Uskottavuus ja vaikuttavuus – Tosiasioita sosiaalisesta mediasta

Osallistuminen – Tosiasioita sosiaalisesta mediasta

Puolitarkkaavaisuus hivelee itsetuntoa

Tiede-lehdessä (3/2009) oli kiinnostava juttu aivojen adaptoitumisesta tietotekniikkaa käytettäessä. The Myth of Multitasking -kirjan hengessä itseäni jäi erityisesti pohdituttamaan jutussa esitelty “jatkuvan puolitarkkaavaisuuden tila”. Tämä on siis mentaalinen tila, jossa ollaan koko ajan vain puoliksi läsnä toiminnassa ja samalla ollaan aktivoiduttu tarttumaan tai reagoimaan uusiin muualta tuleviin ärsykkeisiin (so. puhelu, RSS-feedi, sähköposti, mikrobloggaus, kollegan kysymys jne.). Huolestuttavinta asiassa on se, että jatkuvaan puolitarkkaavaisuuden tilaan voi jäädä koukkuun, koska se muun muassa ruokkii itsetuntoa ja omanarvontunnetta (vrt. esim. tunne, jos aloittamasi keskustelu ryöpsähtää innostavaksi debatiksi). Samalla se kuitenkin stressaa aivoja ja haittaa kykyämme pohtia syvällisesti asioita ja tehdä harkittuja päätöksiä.

Artikkelin kirjoittajat Gary Small ja Gigi Vorlan ovat kirjoittaneet aihepiiristä myös kirjan: iBrain — Surviving the Technological Alteration of the Modern Mind (2008). Pistin tilaukseen ja palaan asiaan myöhemmin.