Yhteisökeskeisyys vs. yksilökeskeisyys

Voisiko olla niin, että mitä ulommas toiminnan kehillä mennään, sitä yksilökeskeisemmäksi ja itsepromotoivammaksi kommunikaatio muuttuu? Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö pyrkimyksiltään yksilökeskeisestä kommunikaatiosta olisi muillekin hyötyä – päinvastoin: sosiaalisen median avulla mahdollistuva parveilu ja löyhä, toimintaan velvoittamaton kommunikaatiotihku ovat radikaalisti yhteiskuntaa muokkaavan uuden, avoimen toimintamallin keskiössä.

Paradoksaalisesti yksin tapahtuva toiminta olisi yhteisökeskeisintä toimintaa. Tausta-ajatuksena tässä on se, että mikäli yksilö toimii yksin, toiminnan ensisijainen muutoskohde on yksilö itse – esimerkiksi oppimisen tai ajattelun kehittymisen kautta – mutta muutoksen vaikutukset kohdistuvat yhteisöön laajemmin.

Ks. aiemmat postaukset kuviosta:

• Sozializing Mode, In-Between Mode & Zen Mode
• Asynkronia, synkronia ja hiljaisuus
• Torakat ja wikikoulutus (Metropolian wikissä)

Vakuuttavuus vs. vaikuttavuus

Sosiaaliseen mediaan liittyvää tutkimusta ja kirjallisuutta kahlatessa on mieleen juolahtanut kysymys: ovatko vakuuttavuus ja vaikuttavuus toisiaan hylkiviä ominaisuuksia? Vakuuttavuuteen liittyy määreitä perinpohjaisuus, monipuolisuus ja kompleksisuus. Vaikuttavuuteen taas yksinkertaisuus, omaksuttavuus ja liioittelu.