Ihmiset uskovat tai ainakin haluavat uskoa, että oppiminen on pinoutuvaa. Tietoja ja taitoja kasataan aiemmin opitun päälle kuin kauppatavaroita ostoskärryihin. Tästä prosessista muodostuu harmoninen, mieltä rauhoittava oppineisuuden pino.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Todellisuudessa suuri osa oppimisestamme on romahduttavaa. Aiemmin opitut, alla olevat tieto-taito-palikat romahtavat uuden opin painosta. Syntyy ristiriitoja ja epäilyksiä.
Romahduttavaa oppimiskokemusta on äärimmäisen vaikea erottaa ahdistuksen, harmistuksen, salaliittoepäilyjen tai äärimmäisten vastoinkäymisten kokemuksesta. Johtopäätös tästä kaikesta on täydellistä käänteispsykologiaa: jos ahdistut, olet oppimassa uutta ja ihmeellistä.
Eräät meistä sitten oppii jatkuvasti.
Jep, tällä filosofialla saisi kaunisteltua monia mielenterveystilastoja Pisa-testin positiivisiksi lieveilmiöiksi 😉
Näin se varmaan on. Ja siten romahduttaminen/ahistus voi olla onnellista. Myös noiden palikoiden suuri määrä kerralla (= liikaa tietoa) ahistaa.
Oppimisesta/oppineisuudesta opin hyvän aforismin teepussista: “If you want to know, read. Learn, write. Master, teach”.