Tunnistin seuraavat addiktiot tai pakkomielteet mediapaaston aikana:
- Sähköposti-addiktio: minulla oli suuri tarve katsastaa sähköposti monta kertaa päivässä. Halu nousi usein pienissä tyhjissä väleissä, joissa ei ollut mitään tekemistä. Tapa käyttää pienet luppoajat erilaisten viestien tarkistamiseen vahvistaa varmaankin riippuvuutta entisestään. Nyt yritän olla erossa sähköpostista mahdollisimman paljon. En katso niitä kuin tietokoneella ja silläkin pyrin lukemaan ne vain kaksi kertaa päivässä.
- Aktiivisuus-tehoste: mikä tahansa oma aktiivisuus lisäsi halua tarkistaa viestit niistä viestintävälineistä, joita olin käyttänyt. Veikkaan, että tässä on yksi koukuttumisen suurimpia tekijöitä. Ilman omaa aktiivisuutta viestintävälineeseen ei synny samanlaista sosiaalista suhdetta. Halu tietää, mitä muut minusta/kirjoituksistani ajattelevat, on valtavan suuri kannustin käydä uudelleen ja uudelleen palveluissa.
- Google-addiktio: huomasin, että minulle on kehittynyt vahva halu saada kaikki mieleen juolahtavat asiat selvitettyä heti. Jos jokin epäselvä asia tuli mieleeni, halusin tyydyttää tiedonjanoni heti googlaamalla tai menemällä jollekin sivustolle, josta tiesin saavani vastauksen. Tiedonhalun sisällöllä ei tuntunut olevan suurtakaan merkitystä: tunne oli yhtä vahva riippumatta siitä, oliko kyseessä jokin sen hetkisen toimintani kannalta oleellinen taustatieto, sattumanvarainen nippelitieto, tuotetieto tai jonkinlainen viihdyke.