juhana.org

Jutustelua metataidoista ja tulevaisuudesta

juhana — Tue, 30 Apr 2013 12:24:22 +0000

Olin tänään Eve Mantun radio-ohjelmassa jutustelemassa tulevaisuudesta, metataidoista ja ties mistä. Mukana keskustelussa oli myös Elina Hiltunen.

Ohjelman voi kuunnella YLE Areenasta. Hyvää vappua!

Onnistuneen radikaalin opetusmuutoksen ainekset

juhana — Mon, 22 Apr 2013 08:04:35 +0000

Pidin ITK:ssa samasta aiheesta esityksen, mutta ajattelin kirjoittaa sisällön auki blogipostaukseen.

Olen lehtorina Metropolian digitaalisessa viestinnässä. Keväällä 2011 päätimme tehdä kokonaisvaltaisen muutoksen opetustavoissamme samalla kun suunnittelimme uutta opetussuunnitelmaa. Ennen muutosta meillä opetus järjestettiin perinteisesti: etupäässä pieninä yhden opettajan vetäminä kursseina. Meillä oli pitkään yhdessä toiminut ydintiimi, joka halusi muutosta. Tällä porukalla oli myös samansuuntaiset näkemykset muutoksesta. Esittelen seuraavaksi ne ainekset, joista onnistunut keitos syntyi.

Halusimme opettaa yhdessä. Tämän takia päädyimme yhdistelemään aiemmat erityisalojen kurssit isoiksi kokonaisuuksiksi. Uudet isot kurssit olivat aiheiltaan niin laajoja, ettei kukaan opettaja pystynyt opettamaan niitä yksin. Näin eri aihealueiden linkittyminen toisiinsa saatiin varmistettua ja opettajien oli pakko suunnitella opetus yhdessä. Tämän lisäksi pyrimme siihen, että opettajat olisivat myös yhdessä opetustilanteessa, näin opetuksen vastuu jakautuisi useammalle opettajalle ja samalla kaikki voisivat oppia uutta niin sisällöllisesti kuin pedagogisestikin.

Nyt digitaalisen viestinnän opetus järjestetään siten, että syys- ja kevätkauden keskeisin anti koostuu 12 opintopisteen kurssista ja heti perään alkavasta 8 opintopisteen projektista. Kurssit sisältävät teoriaa, käytännön tietotaitoa ja harjoittelua eri näkökulmista – esimerkiksi käyttöliittymäsuunnittelusta, projektinhallinnasta, ohjelmoinnista ja design-teoriasta. Projektissa taas tehdään aito digimediaprojekti – joko tilaustyö ulkopuoliselle asiakkaalle tai opiskelijoiden omista intohimoista syntynyt projekti.

Halusimmemyös , että opiskelijat tekevät mahdollisimman paljon yhteistyötä keskenään. Tämän takia päätimme, että ryhmätehtävät, yhteinen tiedonhaku ja -rakentelu ja vertaisoppiminen ovat keskeiset toimintatavat. Kursseilla tehdään paljon viikkotehtäviä erilaisissa pienryhmissä.

Opetus muodostuu viikon sykleistä. Maanantaisin opiskelijoilla on muita opintoja ja 12+8-kokonaisuus täyttää päivät tiistaista perjantaihin. Sykli alkaa tiistai-iltapäivällä uudella viikkotehtävällä. Samalla opettajat tai opiskelijat voivat alustaa uudesta aiheesta. Viikon aikana tehdään ryhmätehtäviä, pidetään lyhyitä uusia näkökulmia avaavia “miniluentoja” ja järjestetään tekemiseen keskittyneitä tekniikkapajoja (erityisesti ohjelmointiin liittyen). Viikkotehtävien tekemisen lomassa pidetään välitsekkejä ja perjantaisin on pidetty ns. studia generalia, jossa digialan ammattilaiset erilaisista yrityksistä ja organisaatioista ovat tulleet kertomaan heitä itseään juuri nyt kiinnostavista asioista.

Viikkosykli päättyy seuraavan tiistain aamupäivään, jolloin käydään läpi työskentelyn aikaansaannokset ja keskustellaan oppimistuloksista.

Muutimme myös luokkatilan. Toiminnan keskiöön tuli Leirinuotio. Leirinuotio on opetuskaluste, jossa on viisi näyttöä ja ne näyttävät samaa kuvaa Leirinuotioon kiinnitettävästä laitteesta: läppäristä, tabletista tai kännykästä. Keskeinen tavoite oli päästä pois luennoivasta yksinpuhelusta kohti keskustelevaa ja tasa-arvoista oppimistilannetta. Tässä Leirinuotion voima ylitti odotuksemme. Sen avulla oppimistilanteet muuttuivat huomattavasti intensiivisemmiksi ja dialogisemmiksi.

Leirinuotion tasa-arvoistava vaikutuksen myötä siirsimme opetusvastuuta opiskelijoille. Halusimme opiskelijoiden opettavan toisiaan. Jokainen opettaja tietää, että opetus on paras tapa oppia asiat syvällisesti. Tämän johdosta monet viikkosyklit sisältävät opiskelijoiden alustuksia ja esitelmiä. Näitä varten he etsivät ryhmissä uutta tietoa ja muodostavat omia käsityksiään eri asioista. Muut oppivat toisilta opiskelijoilta ja jo tiedonhakuvaiheessa vertaisoppimisella on keskeinen rooli.

Koimme, että opetus täytyisi aloittaa aivan erityisellä tavalla, jotta opiskelijat aktivoituisivat ja ottaisivat vastuun omasta oppimisestaan. Meillä oli usean vuoden kokemus uusista kouluun tulevista opiskelijoista, ja monilla heistä oli varsin perinteisiä “opettaja kaataa tietoa päähämme” -käsityksiä oppimisesta. Halusimme muuttaa näitä ennakkokäsityksiä ja koulun aloitus tuntui siihen parhaimmalta.

Nykyisin digitaalisen viestinnän ensimmäinen vuosi käynnistyy Oppimisen metataidot -intensiiviviikolla (ks. lisää metataidoista). Sen aikana pedagoginen ajattelumme avautuu uusille opiskelijoillemme ja samalla he tutustuvat käytännössä toimintatapaamme Leirinuotioineen, ryhmätehtävineen ja viikkosykleineen. Opiskelijat pohtivat, mitä oppiminen on. He tutustuvat viikon aikana erilaisiin oppimisen metataitoihin (esim. keskittymiskykyyn, tiedonhankintataitoihin, sosiaaliseen älykkyyteen, kollektiiviseen oppimiseen) ja opettavat oppimansa asiat toisilleen. Oppimisen metataidot -viikko on muuttanut radikaalisti opiskelijoidemme sitoutumista ja oppimisasennetta. Sen vaikutukset näkyvät koko ryhmän toiminnassa vähintäänkin koko ensimmäisen vuoden.

Lisämausteena kaikelle tälle otimme pilvipalvelut keskeisiksi toiminnan välineiksi. Lukujärjestys siirretiin Googlen kalenteriin, tiedotus Facebook-ryhmään, yhteistyö Google Driveen ja Docsiin. Kokeilimme myös Dropboxia tiedostojen jaossa, mutta Google Driven takia sitä ei olla juurikaan käytetty. Aiempien lisäksi olemme käyttäneet myös wikiä, erityisesti tiedon arkistointiin. Pilvipalveluiden käyttö on suoraviivaistanut ja helpottanut kommunikaatiota ja yhteistyötä.

Koska toimintamuutos oli raju, monenlaisia haasteita tuli vastaan matkan varrella. Opettajien näkökulmasta aikataulutus ja yhteisopetuksen työnjako olivat erityisesti ensimmäisen syksyn ajan haastavia. Täytyi löytää uudet käytännöt, kun liikkuvia osia ja toimijoita oli aiempaa enemmän. Samoin tiedonkulku opettajien välillä vaati säätämistä. Usein opettajat pitivätkin oman viikottaisen pikapalaverin jossain välissä, jotta kurssin vaiheet tulivat kaikkien tietoon.

Osaa opettajista uusi opetustyyli ei syystä tai toisesta oikein miellyttänyt, ja pedagogiikasta keskusteltiinkin suhteellisen paljon alussa. Opiskelijoiden antama palaute kuitenkin puhui vahvasti uusien toimintamallien puolesta, joten vastahakoisetkin opettajat ovat pikkuhiljaa uskaltautuneet kokeilemaan Leirinuotiota ja vertaisoppimista.

Haasteista huolimatta opettajien kokemukset olivat kuitenkin etupäässä positiivisia. Se, että opettajat tekivät enemmän yhteistyötä, koettiin erittäin hyvänä asiana. Vastuu opetuksesta voitiin jakaa tiimin kesken. Yhteisopettajuus tuki myös luento-opetuksesta irrottautumista ja lisäsi opettajien tunnetta oman kehittymisen lisääntymisestä. Yhteisvastuu toi toimintaan joustavuutta ja toiminta- ja opiskelijalähtöisyys vähensivät opettajien valmistelutyötä. Koska opettajan rooli muuttui yhteisen tiedonhaun fasilitoijaksi, ei heidän enää tarvinnut tietää kaikesta kaikkea. Lisäksi eri erikoisalueiden nivominen yhteen isommiksi kokonaisuuksiksi teki kokonaisuuksista koherentimpia ja motivoivampia.

Opiskelijamme pitävät todella paljon uudesta toimintamallistamme. Pilvipalveluiden käyttö on helpottanut kaikkien viestintää ja yhteistyötä. Opiskelijat pitävät myös todella paljon Leirinuotiosta, siitä on tullut luokan sydän, jonka ympärille kokoonnutaan automaattisesti. Opiskelijat ottavat vastuun omasta oppimisestaan. Heidän ryhmähenkensä on vahva ja he ovat ylpeitä opiskelupaikastaan. Tämä näkyy vahvana sitoutumisena opintoihin. Opiskelijatkin pitävät yhteisopetusta hyvänä asiana. Se, että kuulee eri opettajien mielipiteitä, laajentaa näkökulmaa ja viestii siitä, että oppiaksemme meidän täytyy muodostaa oma mielipiteemme asioista. Se on tärkeä osa syvällistä oppimista.

Pelkkä flipped classroom ei riitä – kääteinen opetusvastuu

juhana — Fri, 19 Apr 2013 05:52:37 +0000

Samalla kun otimme Metropolian digitaalisen viestinnän koulutuksessa käyttöön Leirinuotion opetusvälineenä, käänsimme myös opetusvastuun ylösalaisin. Koska halusimme synnyttää vertaisoppimista ja oma-aloitteisuutta, pyrimme siirtämään mahdollisimman paljon opetusvastuuta opettajilta opiskelijoille. Tätä tarkoittaa käänteinen opetusvastuu. Se antaa opiskelijoille mahdollisuuden syväoppia asioita. Jokainen opettaja tietää, että asiat oppii oikeasti vasta sitten, kun niitä pääsee opettamaan muille. Opettaminen pakottaa hahmottamaan opetettavan kokonaisuuden ja sanallistamaan sen selkeästi ja ymmärrettävästi. Opettaminen pakottaa ottamaan oman kannan opetettavaan asiaan.

Flipped classroomin (tai vastaavan menetelmän), käänteiseen luokkatilan ja käänteisen opetusvastuun yhdistelmä on muuttanut radikaalisti opetus- ja oppimiskulttuuriamme. Opetus muodostuu sykleistä, joiden alussa määritellään yhdessä Leirinuotion ääressä seuraavan syklin (esim. viikon) tehtävät. Opiskelijat ottavat syklin aikana selvää joistain asiasta ja opettavat sen muille. Näin ryhmään syntyy eri asioiden asiantuntijoita, jotka kykenevät myöhemmin osallistumaan ryhmän keskusteluihin aivan poikkeuksellisesta näkökulmasta.

Ensin ensimmäinen opiskelija tai opiskelijaryhmä esittelee omat aikaansaannoksensa.

Kun ensimmäisestä aiheesta on keskusteltu, opetusvuoro vaihtuu seuraavalle opiskelijalle tai opiskelijaryhmälle. He laittavat oman koneensa kiinni Leirinuotioon ja esittelevät omat tuloksensa. Näin vertaisoppimisesta tulee koko ryhmän keskeinen toimintamuoto.

Kun opetusvastuuta annetaan enemmän opiskelijoille, opettajien rooli muuttuu tiedonjakajasta oppimisprosessin fasilitoijaksi. Opettajan tehtävänä on tällöin tukea ja ohjata kokonaisprosessia. Opettaja muuttuu tiedottajasta palvelijaksi.

Pelkkä flipped classroom ei riitä – käänteinen luokkatila

juhana — Wed, 17 Apr 2013 06:18:19 +0000

Monet opettajat ovat innostuneet syystäkin flipped classroom -opetustavasta (ks. esim. http://www.knewton.com/flipped-classroom/). Se perustuu opetuksen ja kotitehtävien tekemispaikkojen kääntämiseen: opiskelijat käyvät tietomateriaalin ja “luennot” läpi kotonaan ennen kuin tulevat kouluun ja koulussa tehdään yhdessä tehtäviä ja sovelletaan omaksuttua tietoa. Opettajat, jotka ovat muuttaneet opetustaan tähän suuntaan, ovat pitäneet siitä kovasti. Oppiminen on syvempää ja opettaja ja oppilaat ovat koulussa läsnä toisilleen.

Flipped classroom on hyvä menetelmä, mutta se ei mielestäni muuta koulua riittävästi. Ennen kännyköitä ja nettiä koulu oli opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden ja uusien tietojen ja taitojen näkökulmasta tärkeä ja mielenkiintoinen paikka. Nyt kiinnostavia asioita, ihmisiä ja paikkoja löytyy kaikkialta ja jokaisesta laitteesta. Pitäisikö siis kääntää koulu tilanakin ylösalaisin?

Olen ollut mukana noin kahden vuoden ajan opetuskokeilussa, jossa olemme näin tehneet. Keväällä 2011 sain idean, että voisimme kokeilla Metropoliassa digitaalisen viestinnän koulutuksessa luokan keskellä ns. Leirinuotiota. Leirinuotio on opetuskaluste, jonka avulla opetustilanne voidaan kääntää ympyrämuodostelmaan. Pöydässä on viisi näyttöä, joissa näkyy sama kuva tietokoneesta tai muusta vempaimesta. Ympyrämuodostelma mahdollistaa sen, että kaikilla on katsekontakti toisiinsa koko ajan. Näyttöjen näkymät eivät tule ihmisten kohtaamisen tielle vaan ne toimivat vuorovaikutuksen avustajina ja tehostajina.

Leirinuotio oppimiskäytössä

Samalla poistimme suuret ja painavat pöydät testiluokasta ja korvasimme ne pienillä, kevyillä ja pinottavilla pöydillä. Näin luokasta tuli kertaheitolla monikäyttöinen. Leirinuotio on luokan sydän, jonka ympärille voidaan kokoontua aina kun on yhteistä asiaa tai keskusteltavaa. Kun taas on tehtävien tai tiedonhankinnan vuoro, pöydät otetaan käyttöön seinustoilta.

Perinteisessä luokassa nähdään etupäässä toisten niskoja. Opettaja on erityisasemassa.

Leirinuotiosta tulee luokan keskus, jonka ympärillä kohdataan koko ryhmä.
Luokkatila tukee vuorovaikutusta ja on helposti muokattava ja monikäyttöinen

Oma kokemukseni on, että tällainen “fyysinen flipped classroom” on tehnyt koulusta taas sosiaalisesti houkuttelevan paikan. Kun kokoonnutaan Leirinuotion ääreen, ollaan aidosti yhdessä – tasa-arvoisesti ja keskustellen. Tilanne on huomattavasti intensiivisempi, kun opettajat ja opiskelijat eivät voi piiloutua pulpettiensa ja tietokoneidensa taakse. Kun tässä tilassa sovelletaan flipped classroom- tai problem based learning -menetelmää, syväoppimista tapahtuu melkein huomaamatta.

Ks. lisää http://leirinuotio.fi

Metakoulun aineopinnot (Metakoulu 9)

juhana — Wed, 05 Dec 2012 07:16:06 +0000

Tässä ovat alustavat Metakoulun oppiaineet. Ne ovat toisiaan monella tavalla sivuavia ja osin päällekkäisiä. Ne muodostavat tiukasti toisiinsa sidoksissa olevan verkoston. Kun jotain osa-aluetta kehittää, myös muut kehittyvät. Kun jonkin osan lyö laimin, myös muut saattavat hiipua. Metataidot eivät ole kielen vangittavissa, joten niiden jäsennystapoja on useita. Nyt esitelty on alustava havainnointiyritys. Mitä jäi kokonaan puuttumaan?

Katso oppiaineista tarkemmin:
Tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen
Taidonhankintataidot
Itsetuntemus ja reflektointikyky
Avoimuus
Keskittymiskyky
Työn- ja ajanhallintataidot
Sosiaalinen älykkyys

Sosiaalinen älykkyys (Metakoulu 8)

juhana — Wed, 28 Nov 2012 08:04:57 +0000

Sosiaalisesti älykäs ihminen tunnistaa muiden ihmisten tunnetiloja ja tarpeita ja kykenee toimimaan hankalissakin tilanteissa luovalla, kaikkien näkökulmasta parhaalla tavalla. Sosiaalinen älykkyys edellyttää siis tunneälyä, empatia- ja sympatiakykyä, neuvottelutaitoja ja sosiaalista pelisilmää.

Samaan aikaan sosiaalinen älykkyys edellyttää omien tunteiden hallintaa ja usein myös itsekkäiden mielihalujen ja ajatusten selättämistä. Luova osallistuminen tilanteisiin voi edellyttää nöyryyttä ja kompromissien hyväksymistä, jopa luopumista kokonaan omista tavoitteista.

Sosiaalinen älykkyys syntyy tilanteen, muiden ja itsen huomioimisen kyvyistä. Mitä juuri nyt on tapahtumassa? Kuinka voisin osallistua tilanteen kehittymiseen rakentavasti? Mitä haastavampi tilanne, sitä vaikeampaa luova osallistuminen on.

Työn- ja ajanhallintataidot (Metakoulu 7)

juhana — Wed, 21 Nov 2012 08:16:43 +0000

Ihminen joutuu toimimaan monien päällekkäisten ja ristiriitaisten toiveiden ja vaatimusten välissä. Työ ja arki ovat täynnä erilaisia voimakenttiä, joita pyrkivät vetämään meitä omiin suuntiinsa. Tämän johdosta elämä saattaa pirstaloitua liikaa, eikä tärkeitä asioita ole enää mahdollista erottaa merkityksettömistä. Tämän takia tarvitsemme työn- ja ajanhallintataitoja – laajemmin elämänhallintataitoja.

Jotta elämä tuntuisi hallitavalta, omalla toiminnalla tulee ole selkeä perusta. Tämä tarkoittaa, että osaamme vastata kysymykseen: miksi teemme sitä mitä teemme? Vastaus tähän kysymykseen hälvenee huolestuttavan helposti voimakenttien puristuksessa. Muiden vaatimukset ja mielipiteet vaikuttavat vahvasti omiimme ja oma äänemme hukkuu.

Työn- ja ajanhallintataidot perustuvat radikaallille mieleenpalautukselle. Radikaalin mieleenpalautuksen avulla saamme jälleen kosketuksen toimintamme perustaan. Samalla palautamme mahdollisuuden olla itsellemme ja muille rehellisiä. Osaamme sanoa, mitä olemme valmiit tekemään ja mitä ehdimme tehdä. Radikaali mieleenpalautus saa meidät ymmärtämään oman rajallisuutemme, joten opimme myös kieltäytymään asioista.

Tämän lisäksi ajanhallinnan taitoa parantavat erilaiset menetelmät, joilla opimme arvioimaan erilaisiin tehtäviin kuluvaa aikaa ja joilla voimme tukea pitkäjänteistä työskentelyä vaativien asioiden edistämistä. Edistyminen työläissä, itsellemme tärkeissä hankkeissa lisää tyytyväisyyttämme. Ajanhallinta on myös taitoa “tyhjentää” työmuisti epärelevanteista asioista. Tämän takia muistiinpanotekniikat, priorisointikyky ja tehtävien karsiminen lisäävät hallinnan tunnetta.

Keskittymiskyky (Metakoulu 6)

juhana — Mon, 12 Nov 2012 08:45:49 +0000

Koska ympäristömme muuttuu nopeasti ja arvaamattomasti, joudumme oppimaan ja kehittämään itseämme jatkuvasti. Samalla tieto- ja viestitulva aiheuttaa keskittymishankaluuksia. Hyvin helposti päädymme multitaskaamaan, jolloin keskittyminen hajautuu. Tällaisessa tilassa mieli väsyy ja virheidenteon mahdollisuus moninkertaistuu. Lisäksi ajaudumme olemaan jatkuvassa valmiustilassa. Mikä tahansa ärsyke, esimerkiksi puhelimen soitto, sähköpostin saapumisääni tai uusi viesti Twitterissä, saa meidät keskeyttämään sen, mihin olemme keskittyneet. Palaaminen takaisin alkuperäiseen toimintaan voi kestää pitkään tai voimme jäädä ajelehtimaan erilaisten uusien ärsykkeiden tulvaan.

Kaiken tämän vuoksi keskittymiskyvyn kehittäminen on tärkeää. Ilman sitä ei mikään tule valmiiksi tai ainakin laatu kärsii. Keskittymiskyky vaati päättäväisyyttä, priorisointitaitoa ja mielenlujuutta pysyä päätöksissä. Myös huomiokyvyn kehittäminen auttaa havaitsemaan, kuinka ajatuksemme lähtevät harhailemaan, kuinka tylsistymme meille vaikeiden tehtävien edessä tai kuinka olemme ajautuneet tekemään jotain sijaistoimintoa. Keskittymiskyky on erilaisten itselle sopivien keskittymistä parantavien menetelmien hallintaa. Tiedämme, millaiset työt vaativat meiltä erityisjärjestelyjä, jotta ne tulevat tehdyksi. Keskittyminen edellyttää myös aikataulutustaitoa ja kykyä pilkkoa tehtävät sopiviksi, hallittaviksi paloiksi.

Avoimuus (Metakoulu 5)

juhana — Fri, 02 Nov 2012 07:09:23 +0000

Kyky olla avoin tarkoittaa pyrkimystä uteliaaseen ja valppaaseen elämänasenteeseen. Avoin ihminen on valmis tarvittaessa muuttamaan omia käsityksiään ja purkamaan omia kognitiivisia tietorakennelmiaan. Avoimuus on jatkuvasti ylläpitoa edellyttävä asenne, jonka avulla oma näkökulma opiskeluun, työhön, arkeen ja koko elämään laajenee. Avoimuus tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ja etenemisväyliä. Avoin asenne on myös ennakkoehto luovalle ongelmanratkaisulle ja oivalluksille.

Paradoksaalisesti opittu asiantuntijuus toimii kahteen suuntaan. Se sekä syventää että kaventaa ymmärrystämme näkemästämme ja kokemastamme. Kaventaessaan näkökenttäämme se saattaa vähentää uusien mahdollisuuksien huomioimista. Harjoittelemalla avoimuutta mielemme ja mielipiteemme saavat joustavuutta. Avoin asenne helpottaa epävarmuuden sietämistä ja nykytilanteen hyväksymistä. Avoimuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että mitä tahansa tarvitsisi uskoa, hyväksyä tai pitää mahdollisena. Kyse on pyrkimyksestä olla rehellinen itselle. Avoimuus on myös taitoa hyväksyä, ettei tiedä.

Kouluhistoriamme opettaa meidät koulunkäynnin asiantuntijoiksi. Tämä ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että oppisimme oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koulunkäynnin asiantuntija voi esimerkiksi olla erittäin lahjakas havaitsemaan, millaisella minimisuorituksella hän saa kurssisuorituksen läpi tai miten eri opettajia tulee kohdella, jotta saisi lisäpisteitä henkilökohtaisessa arvioinnissa. Tällainen asiantuntijuus mahdollistaa koulussa selviämisen mutta estää oppimisen mekanismien ymmärtämisen ja oppimisen oppimisen.

Avoimuudella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Avoin ihminen kykenee tarkastelemaan omia mielikuviaan muista ihmisistä ja tekemään niistä oivaltavia huomioita. Näkemyksemme muista on usein yksiulotteinen ja staattinen still-kuva, vaikka samaan aikaan koemme oman elämämme moniulotteisena ja muuttuvana. Avoin asenne antaa valmiudet nähdä myös muut ihmiset muuttuvina ja liikkuvina ja huomaamaan, että omat ennakkoasenteemme tekevät omasta mielestämme jäykän.

Itsetuntemus ja reflektiokyky (Metakoulu 4)

juhana — Thu, 25 Oct 2012 11:27:12 +0000

Ihminen ajautuu helposti ajattelemaan, että kukaan muu ei ymmärrä häntä täysin, mutta samaan aikaan hän ajattelee ymmärtävänsä muita ihmisiä paremmin kuin nämä itse ymmärtävät itseään. Näistä lähtökohdista voi alkaa ajatuminen katkeraksi uhriksi tai tuhoavaksi jyräksi. Tätä itsen ja muiden välille kasvavaa epäsuhtaa on mahdollista kaventaa parantamalla itsetuntemusta ja reflektiokykyä.

Reflektio on etääntymistä, pyrkimystä tarkkailla mahdollisimman objektiivisesti sekä omaa sisäistä mielentilaamme että meihin vaikuttavaa ympäristöä. Kun kehitämme tunneälykkyyttämme eli tunnistamme omia tunteitamme, voimme kokeaa myös empatiaa ja sympatiaa muita kohtaan. Kun huomaamme, että omat ajatuksemme ja tunteemme ovat moniäänisiä ja ristiriitaisia, kykenemme näkemään näitä moniselitteisiä ilmiöitä muissakin ihmisissä. Osaamme asettua paremmin muiden asemaan.

Kun kehitämme itsetuntemustamme, kyemme näkemään tunteiden, ajatusten ja kehontuntemusten yhteisvaikutuksen itsessämme. Opimme, miten reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Itsetuntemuksen avulla saamme mahdollisuuden pohtia, haluammeko muuttaa automaattista reagointitapaamme. Olisiko mahdollista löytää luova, kaikille hedelmällisempi tapa toimia? Oppiminen on mahdollista, jos kaikkien osallistujien teot tukevat toisiaan. Oppijoina kannattelemme toisiamme vuoronperään hartioillamme.

Reflektion kautta osaamme tunnistaa omat vajavuutemme ja voimme pyrkiä juuri sopivaan, seuraavaan osaamisen tasoon. Itsensä tunteva näkee, koska tavoite edellyttäisi mahdotonta ylisuoritusta tai tulee ajamaan passivoivaan alisuoritukseen.