Avoimuus (Metakoulu 5)

Avoin asiantuntija - Metakoulu - juhana.org

Kyky olla avoin tarkoittaa pyrkimystä uteliaaseen ja valppaaseen elämänasenteeseen. Avoin ihminen on valmis tarvittaessa muuttamaan omia käsityksiään ja purkamaan omia kognitiivisia tietorakennelmiaan. Avoimuus on jatkuvasti ylläpitoa edellyttävä asenne, jonka avulla oma näkökulma opiskeluun, työhön, arkeen ja koko elämään laajenee. Avoimuus tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ja etenemisväyliä. Avoin asenne on myös ennakkoehto luovalle ongelmanratkaisulle ja oivalluksille.

Paradoksaalisesti opittu asiantuntijuus toimii kahteen suuntaan. Se sekä syventää että kaventaa ymmärrystämme näkemästämme ja kokemastamme. Kaventaessaan näkökenttäämme se saattaa vähentää uusien mahdollisuuksien huomioimista. Harjoittelemalla avoimuutta mielemme ja mielipiteemme saavat joustavuutta. Avoin asenne helpottaa epävarmuuden sietämistä ja nykytilanteen hyväksymistä. Avoimuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että mitä tahansa tarvitsisi uskoa, hyväksyä tai pitää mahdollisena. Kyse on pyrkimyksestä olla rehellinen itselle. Avoimuus on myös taitoa hyväksyä, ettei tiedä.

Kouluhistoriamme opettaa meidät koulunkäynnin asiantuntijoiksi. Tämä ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että oppisimme oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koulunkäynnin asiantuntija voi esimerkiksi olla erittäin lahjakas havaitsemaan, millaisella minimisuorituksella hän saa kurssisuorituksen läpi tai miten eri opettajia tulee kohdella, jotta saisi lisäpisteitä henkilökohtaisessa arvioinnissa. Tällainen asiantuntijuus mahdollistaa koulussa selviämisen mutta estää oppimisen mekanismien ymmärtämisen ja oppimisen oppimisen.

Avoimuudella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Avoin ihminen kykenee tarkastelemaan omia mielikuviaan muista ihmisistä ja tekemään niistä oivaltavia huomioita. Näkemyksemme muista on usein yksiulotteinen ja staattinen still-kuva, vaikka samaan aikaan koemme oman elämämme moniulotteisena ja muuttuvana. Avoin asenne antaa valmiudet nähdä myös muut ihmiset muuttuvina ja liikkuvina ja huomaamaan, että omat ennakkoasenteemme tekevät omasta mielestämme jäykän.

Opetuksen avoin suunnittelu -mikrokirja

Minun ja Jussi Linkolan toimittama mikrokirja Opetuksen avoin suunnittelu on valmis. Kirja käsittelee avointa suunnittelua omien kokemusten ja keissien kautta. Kirja löytyy pdf-muodossa täältä: http://bit.ly/opetuksenavoinsuunnittelu

Katso myös http://mikrokirjat.metropolia.fi

Avoimen yhteiskehittelyn sudenkuopat: 4. hierarkkisen organisaation tuen puute

Hierarkkisessa organisaatiossa johdon näkyvällä asenteella on suuri vaikutus avoimen yhteiskehittelyn onnistumiseen. Aktiivisesti osallistuva ja muita osallistumiseen omalla esimerkillään kannustava johtaja loisi avoimelle yhteiskehittelylle oivan maaperän. Valitettavasti tämä on harvinaisuus. Myös johtajien keskuudessa passiivisuus, taktinen lurkkaus ja pään sisäinen byrokraatti ovat yleisiä ilmiöitä sillä erotuksella, että vaikutus on tavallista rivityöntekijää suurempi.

Avoimet yhteiskehittelyprosesit tarvitsevat usein henkisen tuen lisäksi resurssitukea (so. rahaa). Tällaisen tuen saaminen voi kuitenkin olla huomattavan hankalaa, koska avoimen yhteiskehittelyn lopputulos on mekaanista prosessia epävarmempi. Yhteiskehittelyn tukeminen vaatii siis johdolta ylimääräistä riskinottoa, johon päätösvaltaiset yksilöt eivät ole aina valmiita.

Avoimen yhteiskehittelyn sudenkuopat: 3. pään sisäinen byrokraatti

Perinteisessä hierarkkisessa organisaatiossa pitkään työskennelleille avoin yhteiskehittely on toimintamalli, joka haastaa aiemmin omaksutut ja hyväksytyt tavat. Vanhat säännöt, roolit ja ajatukset työstä voivat olla monella tapaa ristiriidassa vapaaehtoisuuteen, omaehtoisuuteen, innostumiseen ja tasa-arvoisuuteen perustuvan avoimen yhteiskehittelyn kanssa. Meillä on jokaisella oma sisäinen byrokraatti, joka edustaa työpaikkaamme päämme sisällä. – Onko tämä oikeaa työtä, tämä sisäinen byrokraattimme kyseenalaistaa.

Historiallisesti kehittyneissä organisaatioissa jokainen työpäivä vahvistaa organisaation toimintalogiikkaa oman päämme sisäisenä toimintalogiikkana. Työssä hankittu organisatorinen pääoma eli tieto-taito organisaation todellisista (usein piilotetuista) toimintasäännöistä ja -mekanismeista on merkityksellistä ainoastaan silloin kun asiat pysyvät muuttumattomina. Muutos vähentää saavuttamamme organisatorisen pääoman arvoa, joten pään sisäinen byrokraatti haluaa pitäytyä jo neuvotelluissa tuntisuunnitelmissa, uimaratakaavioissa ja ohjeistuksissa.

Avoimen yhteiskehittelyn sudenkuopat: 2. taktinen lurkkaus

Avoimessa yhteiskehittelyssä ja sen ympärille muodostuvassa parvimaisessa rakenteessa yleinen käyttäytymismalli on ns. taktinen lurkkaus. Taktinen lurkkaus on näennäistä osallistumista yhteiskehittelyyn. Taktinen lurkkaaja ei aktiivisesti edistä yhteiskehittelyä eikä sitoudu päämäärän tavoitteluun. Hän seuraa yhteiskehittelyä, jotta voisi hypätä mukaan toimintaan, jos parvi saa kunnolla tulta alleen ja lurkkaajaakin hyödyttäviä tuloksia alkaa syntyä. Tätä ennen lurkkaaja ei sitoudu, mutta ei myöskään irtisanoudu prosessista.

Kuten passiivisuus myös taktinen lurkkaus on haitaksi erityisesti pienten ryhmien avoimelle yhteiskehittelylle. Lurkkaajat saattavat synnyttää aktiivisille yhteiskehittäjille vääristyneen kuvitelman parven vaikutuspiiristä ja potentiaalista. Toisin kuin passiivisuus taktinen lurkkaus voi selvitä sitoutuneille yhteiskehittelijöille vasta prosessin loppuvaiheessa, jolloin viimeistään kaikkien pitää toimia ja ottaa vastuuta päämäärien saavuttamiseksi. Lurkkajien reagoidessa toistensa pakoon avoin yhteiskehittely saattaa romahtaa kuin korttitalo.

Avoimen yhteiskehittelyn sudenkuopat: 1. passiivisuus

Avoin yhteiskehittely muodostaa kehittelytoiminnan ympärille parvimaisia rakenteita. Tällaisia rakenteita on mahdollista synnyttää myös perinteisissä organisaatioissa, mutta koska ne eivät edusta normaalia tapaa toimia, erilaisia ongelmia syntyy väistämättä kehittelyn edetessä.

Passiiviset yksilöt vaikeuttavat avointa yhteiskehittelyä. Perinteisissä organisaatioissa päästään harvoin toimimaan massojen logiikalla, koska tiimit, organisaation osat ja yleensä myös organisaatiot itsessään ovat tällaiseen liian pieniä. Tämän takia passiivisuus, joka ei sanottavasti vaikuta esimerkiksi P2P-verkostojen tai Wikipedian toimintaan, on erittäin suuri hidaste ja ongelma pienten ryhmien yhteiskehittelylle. Passiivinen ihminen syö ympäriltään innostumis- ja osallistumispotentiaalia. Hän voi myös äänekkäästi kyseenalaistaa koko yhteiskehittelyn ideaa tai lähtökohtia.

Avoin yhteiskehittely on varsinkin alkuvaiheessa erittäin hauras ja haavoittuva rakennelma. Koska yhteiskehittely vaatii aktiivista panosta, yksittäisenkin yksilön passiivisuus voi vaikuttaa tuhoisasti koko prosessin tunnelmaan ja luonteeseen.