Puolentoista viikon mediapaasto oli oikein kiinnostava kokeilu. Kun suuri osa normaalista informaatioannoksesta jäi saamatta, pystyin tutkiskelemaan itsessäni esimerkiksi omaan aktiivisuuteen pohjautuvan toiminnan vaikutuksia. Yllätyin, kuinka suuri henkinen lataus oli omien blogikirjoitusten tekemisellä ja julkaisemisella. Voi toki olla, että tässä tilanteessa niiden poukkoilemiseen jäi enemmän tilaa mielessäni kuin normaalitilanteessa. Tiivistäen: aktiivinen osallistuminen oman bloggaamisen muodossa tuntui ristiriitaiselta, epämiellyttävältä ja erilaisia epäilyksiä herättävältä. Vasta kun sain blogisarjani päätökseen, mieleni tyyntyi ja tasaantui.
Hahmottelin tätä aktiivisuuden aiheuttamia kokemuksia seuraavasti:
- Aktiivisuus aiheuttaa henkistä ylivirittymistä. Omat ajatukset jäävät pyörimään pitkäksi aikaa julkaisunapin painalluksen jälkeen.
- Osallistuminen julkaisemalla omaa ajattelua ja ajatuskokeita aiheuttaa hyvin paljon sosiaalisia mielenpyörteitä: epäilyksiä mitä muut ajattelevat, ahdistusta että tulee väärinymmärretyksi tai joutuu kritiikin kohteeksi, epätoivoa, kun ei tiedä mitä muut ajattelevat.
- Itseä muuttavien ajatusten kanssa oleminen on varmaankin jo sinällään häiritsevää ja hämmennystä aiheuttavaa. Tätä on ehkä kuitenkin hyvä sietää, jotta ajatukset saavat asettua uusiin uomiin. Huomasin, että kun olin saanut keskeiset asiani sanottua blogissani, jonkinlainen paino putosi harteiltani ja kykenin jättämään koko aiheen taakseni.