Perinteisen hierarkkisen organisaation toimintamuutokset ja toiminnasta tiedottaminen tapahtuvat usein kontrolloidusti ja hierarkian tasoja kunnioittaen. Ulkopuolelle perinteisestä kalkkunasta näkyy sulat ja kuuluu ääni. Sisäisesti eri elimien toiminnot eivät ole tuttuja muille elimille vaan jokainen keskittyy omaan tehtäväänsä. Sisäiset toiminnot yritetään viestittää suoraan yläpäähän, jossa myös ulkopuolista maailmaa tarkkailevat silmät sijaitsevat. Pää ei kuitenkaan saa kaikkea tietoa ruumiissa tapahtuvista muutoksista eikä silmä kykene tarkkailemaan maailmaa vaikkapa haiman näkökulmasta.

Läpinäkyvä kalkkuna on kummajainen, jonka jokainen osa kykenee tarkkailemaan ja puhumaan. Kalkkunan ruumiin sisään näkee ja sen sisäisiä toimintoja voi seurata kaikki niin ruumiin sisäpuolelta kuin myös sen ulkopuolelta. Toiminta läpäisee kalkkunan eri elimien väliset raja-aidat ja toiminta voi tapahtua myös ruumiin ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Jossain vaiheessa ei ole välttämättä enää mitään väliä, mitkä osat olivat alun perin itse kalkkunaa ja mitkä ulkopuolista maailmaa. Läpinäkyvä kalkkuna muuntuu toiminnan kautta koko ajan hajautetusti ja epämääräisesti. Päällä tai millään muullakaan elimellä ei ole tarkkaa tietoa, mihin ollaan matkalla, mutta läpinäkyvä kalkkuna luottaa siihen, että elimet tunnistavat omat tarpeensa ja hyötyvät muiden kanssa toimimisesta ja toisten elimien toiminnan ymmärtämisestä.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Kalkkunan selviytymiselle ja kehittymiselle on tärkeää, että pää toimii tässä ja nyt. Pään täytyy tietää, missä mennään ja mitä tapahtuu niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Yksi ongelma on pään nousu ohueen yläpilveen, josta alapuolinen organisaatio ja muu maailma näkyy ohuen utupilven läpi etäisenä, abstrakstina ja pysyvänä.

Kun pää piilottetaan hiekkaan, ei haluta nähdä enää mitään ja matka paistiksi on alkamassa.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Kalkkuna (so. organisaatio) ei ole irrallaan ulkomaailmasta eikä se voi hallita sisäisiä toimintojaankaan kuin osittain. Ulkopuolelta tulevat asiat ja sisäisesti tapahtuva toiminta saattavat asettua ristiriitaan kalkkunan ruumiin kanssa. Tällainen organisaatiossa syntyvä ristiriitatilanne on usein merkki rakenteen ja toiminnan välisestä yhteensovittamattomuudesta.

Ristiriidan syntyessä siihen voidaan reagoida joko yrittämällä muuttaa toimintaa tai yrittämällä muuttaa rakennetta. Usein ristiriitaa yritetään hallita lisääntyvällä kontrollilla tai tukahduttamalla ristiriidassa olevat toiminnot. Tämä ratkaisumalli pyrkii siis muuttamaan häiritsevänä nähtyä toimintaa toisenlaiseksi.

Toinen vaihtoehto on löyhentää kontrollia ja tukea ristiriidan synnyttänyttä toimintaa. Tässä ratkaisuvaihtoehdossa on usein muutettava organisaation rakenteita, virallisia toimintamalleja tai vaikkapa organisaation hierarkiaan perustuvia tapoja.

Molemmat ratkaisuvaihtoehdot synnyttävät organisaatiossa työskentelevissä yksilöissä luovuutta, mutta luovan toiminnan kohde on eri. Kontrollia lisäävä toiminta ohjaa työntekijän keksimään uusia tapoja kiertää kontrollia, byrokratiaa tai omaa toimintaa hidastavia ohjeita. Kontrollia löyhentävä toiminta voi (ainakin parhaassa tapauksessa) johtaa kekseliäisiin uusiin, koko organisaatiota hyödyntäviin toimintamalleihin.

Kontrolliorganisaatiossa ristiriitapisteeseen päätynyt yksilö toimii itsekkäästi ja omaa muilta salattua etuaan tavoitellen. Löyhässä organisaatiossa yksilö toimii itsekkäästi ja omaa julkista etuaan tavoitellen. Ero on pieni, mutta merkittävä.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Tarkastellaan seuraavaksi hieman kalkkunan ruumista ja elintoimintoja.

Kalkkunan ruumis rakentuu erilaisista elimistä, raajoista ja ties mistä. Nämä edustavat organisaation rakennetta ja ovat samalla virallinen visualisointi organisaation kuvitellusta ja/tai toivotusta toimintamallista.

Elimistössä tapahtuu kaiken aikaa erilaisia ruumiintoimintoja ja muutoksia, jotka pitävät ruumiin elävänä ja toimintakykyisenä. Elintoiminnot edustavat organisaation toimintaa, joka on aina vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ruumiissa tapahtuvien reaktioiden kanssa.

Kalkkunan ruumis ei ole kaikissa tilanteissa optimaalisin rakenne sen sisäisille ruumiintoiminnoille. Tämän takia kalkkunalle olisi edullista, jos myös sen ruumiinrakenne eläisi tilanteiden mukaan tässä ja nyt.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Niin yksilöillä kuin organisaatioilla on vaikeuksia nähdä itseään tässä ja nyt. Kun kalkkuna katsoo itseään peilistä, se näkee dinosauruksen – oman historiallisen kuvansa. Peilikuvassa voi olla monia kerroksia, joista osa on lähimenneisyydestä ja osa kaukaa esihistorista. Peilikuva on siis organisaation historiallisen prosessin vääristämä.

Tämän takia kalkkuna näkee myös tulevaisuutensa historian, ei nykyhetken, näkökulmasta. Tämä vaikeuttaa organisaatiomuutoksia tässä hetkessä, kun muutoskohde ja mielikuva muutoskohteesta liikkuvat eri ajoissa.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Nassim Nicholas Talebin kirjassa Musta joutsen kerrotaan kalkkunasta, joka päivä päivältä tulee omien kokemustensa kautta varmemmaksi omasta maailmantulkinnastaan. Kalkkunan näkökulmasta maailmassa on luotettavan tuntuisia ja mukavia ihmisiä, jotka tuovat ruokaa joka päivä ja pitävät kalkkunoista huolta. Jokapäiväinen tapahtumien toisto tukee tätä tulkintaa maailmasta, kunnes kiitospäivän aattona tapahtuu kalkkunan näkökulmasta jotain täysin odottamatonta ja yllättävää. Elämän varrella tapahtunut pinoutuva oppiminen päättyy viimeiseen ja tappavaan romahduttavaan oppimiskokemukseen.

Hieman mukaeltu versio Talebin alkuperäisestä kaaviosta.

Organisaatiot ovat tarinan kalkkunan kaltaisia olioita. Organisaatioilla on usein tarve pitää kiinni historiastaan ja sen tuomista toimintamalleista, arvoista ja tavoista. Suuret muutokset tehdään usein liian myöhään. Yksi syy tähän on se, että jokainen organisaatio on loppujen lopuksi ihmisistä koostuva olio ja suurin osa ihmisistä ei hae vapaaehtoisesti romahduttavia oppimiskokemuksia, vaikka niiden arvo tunnettaisiin ja ymmärrettäisiin. Oppinen sattuu ja organisaatiomuutos sattuu, koska se on viimekädessä yksilöiden toimintamallien, tapojen ja arvojen muutos.

Myös organisaatioilla pitää olla kyky oppia ja kyseenalaistaa itsensä. Ennakoiva ja luova kalkkuna ei jää odottamaan paistiksi muuttumista, vaan se yrittää haarukoida muutosta, joka muuttaisi tulevaisuuden ehkä jopa ennustamattomalla tavalla. Kalkkunalla, joka yllättäen alkaa munia kultamunia tai puhuu suomea, on käsittääkseni keskimääräistä pienempi todennäköisyys joutua ruokapöytään.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.