Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Tämä juttusarja käynnistyi Katalyytin esittelyllä. Problemaattiseksi Katalyytin kuvailun teki se, ettei Katalyytilla ole varsinaista muotoa tai formaattia. Sen perimmäinen lähtökohta on pysyä määrittelemättömänä ja siten joustavana. Koska tänä keväänä oma toimintani on käytännössä koko Katalyytin toiminta, on Katalyytti ymmärrettävissä työni sisältöjen kautta.

Microjournal.org + Anonyymit sosio-nörtit + Hetkinen-toiminta + Wikisensei-järjestelmä + Tour de Mertopolia+ SOMA-koulutus + MOI-innovaatioprojektit = Katalyytti keväällä 2010

Katalyytti pyrkii olemaan uudenlainen, hajautettu ja prosessinomainen osa Metropolian organisaatiota. Sen toiminta, tavoitteet ja muoto muuttuvat tekijöiden ja projektien mukana. Tulevaisuus näyttää, mikä on Katalyytin paikka Metropoliassa tai mahdollisesti myös sen ulkopuolella.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Tänä perjantaina 26.3. aloittaa Anonyymit sosio-nörtit toimintansa. Anonyymit sosio-nörtit on kaikille avoin keskustelukerho, jossa jaetaan kokemuksia sosiaalisen median käytöstä ja käyttöönottamisesta osana omaa työtä.

Ryhmällä ei ole mitään varsinaista agendaa, mutta ensimmäisessä tapaamisessa toimintaidea kehittyy osallistujien mukana. Kutsuin ensimmäiseen tapaamiseen ihmisiä old-school-sähköpostilla Metropoliasta ja muista kouluista. Vaikka kaikille ei tietenkään aika sopinut, vastauksista ilmeni, että tämän tyyppisille face-to-face-kohtaamisille on tilausta.

Tapaaminen on siis kaikille avoin eli tervetuloa: 26.3.2010 klo 13 Katalyytin tiloissa (Hämeentie 161, Arabianranta, “uusi puoli” ja 2. krs.).

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Kun Metropolia aloitti toimintansa syksyllä 2008, kaikkien alojen opetussuunnitelmiin lisättiin nk. innovaatioprojekti, jonka tarkoituksena on olla yhteisprojekti eri alojen ja koulutusohjelmien välillä. Nyt on itse toteuttaminen tullut ajankohtaiseksi ja eri ihmiset eri puolilla Metropoliaa miettivät kuumeisesti, mikä kummajainen on innovaatioprojekti ja kuinka ihmeessä sellainen pitäisi järjestää.

Olen ollut yhdessä kehittelyvaihtoehdossa mukana (ns. MOI-projektit). Aluksi oli tarkoitus kehittää oman klusterimme sisäistä opiskelijalähtöistä lähestymistapaa, mutta kolmen kokouksen jälkeen on mukaan tullut yli kolmekymmentä opettajaa viidestä eri klusterista. Homma on siis paisunut kuin pullataikina. Yksi syy projektin paisumiseen on nähdäkseni se, että olemme tehneet projektin kehittelystä näkyvää. Jokaisen tapaamisen jälkeen olen suodattanut polveilevasta keskustelusta Katalyytin wikiin uuden version MOI-projektin ideasta, etenemistavasta, kehittelyn etenemisestä ja erilaisista selvittelyä tai jatkopohtimista tarvitsevista asioista. Informaatio ei ole ollut kokousmuistioiden muodossa vaan olen pyrkinyt jalostamaan koko kokonaisuutta siihen suuntaan, johon se on tapaamisissa soljahtanut.

Tämän näenkin mahdollistajan/parvikatalyytin työn keskeiseksi tehtäväksi. Sen lisäksi, että parvikatalyytti luo uusia yhteistoiminnallisia kehittelyryhmiä ja luo siten uusia alkujoukkoja uudelle toiminalle, hänen tehtävänään on myös luoda ryhmän käyttöön tieto-objekteja, jotka selventävät koko ryhmälle sen tarkoitusta ja tavoitteita. Kyse on siis jaettujen käsitteiden luomisesta, selittävien termien ja kuvioiden tuottamisesta ja monimutkaisen kokonaisuuden riittävästä yksinkertaistamisesta, jaetun tiedon rakenteiden luomisesta. Tällainen työ on suhteellisen aikaa vievää, mutta toisaalta yhden ihmisen vahva työpanos mahdollistaa suurellekin osallistujajoukkolle kehittelyssä mukana pysymisen (kaikkihan ei kykene olemaan paikalla kaikissa tapaamisissa kun osallistujajoukko ylittää kymmenen ihmistä). Samalla ryhmä kykenee prosessin edetessä virittäytymään samaan suuntaan pyrkiväksi yhteistoiminnalliseksi ryhmäksi.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Olen ollut mukana edistämässä wikin käyttöönottoa ja käytön kehittelyä Metropoliassa jo usean vuoden ajan. Henkilökunnan kiinnostus on koko ajan kasvussa ja ongelmaksi onkin muodostunut se, että wikin käyttöapua ja koulutusta tunnutaan tarvittavan jatkuvasti enemmän. Tämä on aiheuttanut luonnollisesti henkilökohtaisia aikatauluongelmia. Tätä ongelmaa ratkomaan kehitimme Jussi Linkolan kanssa wikisensei-järjestelmän.

Wikisensei-järjestelmä on hajautettu ja avoin tapa edistää wikin käyttöä ja koulutusta. Kuka tahansa saa halutessaan suorittaa wikisensein tasokokeita, jotka noudattavat karatesta tuttuja vyövärejä. Jokaiseen tasokokeeseen on laadittu lista wikiin liittyvistä asioista, jotka kokelaan tulee opettaa vähintään yhdelle toiselle henkilölle. Kun tasokokeen lista on kokelaan ja “opiskelijan” toimesta käyty läpi, ilmoittaa tasokokeen suorittaja asiasta kyseisen vyön wikisivuilla ja “oppilas” kuittaa tasokokeen suoritetuksi vastaamalla kokelaan viestiin.

Ensimmäisen tasokokeen (keltainen wikisensei) suoritettuaan saa suorittaja työpöydälleen miniatyyrikivipuutarhan ja siihen keltaisen wikisensei-tarran. Haastavampia tasokokeita suorittaneet saavat lisää tarroja. Wikisenseit listataan Katalyytin wikisensei-sivustolla ja senseit voivat liittää suorittamansa “tarran” myös omille kotisivuilleen.

Tällä hetkellä käytössä on keltaisen, oranssin ja vihreän wikisensein tasokokeet. Kun tarvetta ilmenee, kehitetään tasokoe seuraaviin jäljellä oleviin väreihin. Oletuksena on, että musta wikisensei osaa muokata wikiä puhtaasti mielensä voimalla ilman tietokonetta tai muita apuvälineitä (:

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Tietointensiivinen työ on usein stressaavaa ja omaksuttavat tietomäärät kuormittavat kaikkien aivoja. Työhön kuuluu usein myös se, että pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa ja jonkinlaista huomiota tai reaktiota vaativia asioita tuntuu ilmaantuvan 24/7. Työn kuormittavuuden takia työhyvinvointiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Olemme lähteneet kehittelemään Metropoliassa Hetkinen-toimintaa (ks. http://hetkinen.metropolia.fi). Ajatuksena on se, että työn voisi keskeyttää kerran päivässä ja antaa tilaa ja aikaa rauhoittumiselle, palautumiselle ja olemiselle. Hetkinen-toiminnan on tarkoitus olla itseorganisoitunutta eli Metropolian eri toimipisteissä halukkaat ihmiset voivat järjestää itselleen sopivaa toimintaa.

Arabianrannassa olemme kokoontuneet  vuoden alusta lähtien pienellä porukalla harrastamaan meditaatiota Katalyytin huoneessa ja Tikkurilaan on suunnitteilla joogaryhmä. Kevään 2010 aikana järjestetään mindfulness-alustuksia Metropolian eri toimipisteissä. Toivottavasti tämän kautta Hetkinen-toiminta leviäisi myös muihin toimipisteisiin.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Vuoden alussa Metropoliassa kulttuurin ja luovan alan klusterissa aloitti toimintansa Katalyytti-niminen asia (http://katalyytti.metropolia.fi). Katalyytin tarkoituksena on olla uusien asioiden, toimintamallien ja toiminnan kehittelyn paikka. Tarkoituksena on, että pitemmällä aikavälillä Katalyytti voisi toimia uusia asioita ruohonjuuritasolta “viralliseen” toimintaan nostavana tahona. Katalyytti sai Arabianrannasta myös tilan, jota metropolialaiset voivat käyttää vapaamuotoisiin tapaamisiin ja yhteiskehittelyyn.

Katalyytin kuvailussa on vaikeaa se, että olemme lähtökohtaisesti halunneet pitää sen epämääräisenä, joustavana, keskittämättömänä ja avoimena. Olemme tietoisesti vältelleet osaamiskeskus- ja kehittämisyksikkö-tyyppistä retoriikkaa. Periaatteessa ei ole asiaa, jota ei voisi tehdä Katalyytin kautta. Tällä hetkellä minun oman panokseni ollessa suuri osa koko Katalyytin toiminnasta, kehitystyö pyörii avointen toimintamallien, yhteistoiminnallisuuden ja sosiaalisen median ympärillä. Mikäli saamme Katalyytin toimintaa vakiinnutettua ja laajennettua tulevaisuudessa, kehittelytyön fokuskin varmasti laajenee.

Näkemykseni mukaan avoin ja tasa-arvoisuuteen perustuva yhteiskehittely on paras tapa luoda innostusta ja uusia ajatuksia traditionaaliseen ja hierarkkiseen koulutusorganisaatioon. Katalyytti tähtää olemaan elävä toiminnan kehittelyn moottori, joka välttelee itse institutionaalisiin kaavoihin kangistumista. Toivottavasti Katalyytti tulee olemaan alati muuttuva ja osallistujiensa mukana elävä.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Perttu Tolvanen mainisti organisaation ja parvien välisiä ristiriitoja käsittelevän jutun kommenteissa F16-hävittäjän ominaisuuksien suunnittelusta. Hävittäjän täytyy olla ilmassa ketterä ja sillä pitää pystyä tekemään kaikkea muuta kuin lentää paikasta a paikkaa b.

Lentokoneen funktio on päästä paikasta a paikkaan b ja pysyä tässä välissä ilmassa.

Hävittäjän funktio on kyetä tekemään ketteriä, yllättäviä ja mahdottomia liikkeitä ja pysyä kuitenkin ilmassa.

Hävittäjä kykenee ketteryyteen löyhennetyn stabiliteettinsa ansiosta (ks. relaxed stability). Tämä tarkoittaa, että hävittäjän varsinaisia lento- ja ohjattavuusominaisuuksia on itse asiassa huononnettu.

Tavallinen lentokone on hierarkkisen organisaation metafora ja hävittäjä parven. Perinteinen lentokone etenee vääjäämättä ennalta määriteltyyn kohteeseen. Mikäli lennon aikana tulee muutoksia suunnitelmiin, regointiliikkeet ovat hitaita. Hävittäjä voi mukautua nopeasti uusiin olosuhteisiin ja reagointi on nopeaa. Toiminnan pitkän aikavälin päämäärä saattaa kuitenkin olla epämääräinen tai päämäärä ymmärretään vain väliaikaiseksi.

Jotta hierarkkinen organisaatio voisi olla ketterä, sen tulisi muodostua (ainakin osittain) nopeista parvista. Parvet ovat nopeasti reagoivan organisaation tuntosarvet ja ketterien muutosten alkulähde. Vaikka koko organisaatio ei ehdikään mukautua nopeisiin muutoksiin, ainakin osa siitä kykenee.

Parvet osana organisaatiota.

Jotta hävittäjä pysyy ilmassa sen lentämiseen tarvitaan ihmisen lisäksi huomattavan monimutkainen ohjausjärjestelmä (ks. fly-by-wire), joka “päättää”, kuinka lentokone reagoi lentäjän tekemiin ohjausliikkeisiin. Ohjausjärjestelmä on siis stabiloi ja säännöstelee löyhennetyn stabiliteetin aiheuttamaa ketteryyttä.

Organisaatiossa parvikatalyytti voisi toimia ketterin parvien “ohjausjärjestelmänä”. Inhimillinen toimija, joka tuntee parvet ja niiden toiminnan, voi sopivasti stabiloida parvien toimintaa ja toimia toisaalta hierarkkisen organisaation aiheuttamien ristiriitojen välittäjänä ja neuvottelijana.

Parvikatalyytit ketterässä organisaatiossa.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Kuten aiemmin mainitsin, oppiminen on usein romahduttava kokemus. Sen takia usein välttelemme uuden oppimista ja koemme sen epämiellyttäväksi. Oppiminen on elämän pituinen prosessi, jossa romahduttavat oppimiskokemukset ovat keskeisessä roolissa, koska ne pakottavat näkemystemme ja uskomustemme kokonaisvaltaiseen uudelleenarviontiin. Tässä romahdusten ja uudelleen kasautumisten sarjassa “opettajilla” on keskeinen rooli. Opettaja ei tässä yhteydessä tarkoita vain virallisia opettajia vaan kaikkia ihmisiä, jotka tavalla tai toisella luovat meille romahtamisen ja rakentamisen prosessia. Hyvä opettaja osaa romahduttaa ja auttaa uudelleen kokoamisessa.

Kuvio 1. Opettajan rooli oppimisprosessissa on erityisesti romahduttajan rooli, joka toisaalta auttaa myös  romahdusta seuraavan kaaoksen hallitsemisessa.

Organisaation oppimisen näkökulmasta samanlaista roolia toimittaa parvikatalyytti, jonka tehtävänä on nostaa ruohonjuuritasolta nousevat organisaation kipupisteet, kasvun paikat ja ristiriidat esiin. (Olen aiemmin käsitellyt parvikatalyyttiä hieman eri termillä vapaa toimija.) Parvikatalyytti luo eri toiminnan kohteiden ympärille yhteiskehittämisen parvia ja toimii välittäjänä ja neuvottelijana katalysoimiensa parvien ja hierarkkisen organisaation välillä. Parvikatalyytti on siis organisaation näkökulmasta romahduttaja ja romahduksen jälkeisen uudelleen rakentamisen avustaja.

Kuvio 2. Parvikatalyytti hierarkkisen organisaation ja parvien välisten romahdusten synnyttäjänä ja niitä seuraavan kaaoksen hallinnan auttajana.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.

Brafman, Ori & Rod A. Beckstrom (2006): The Starfish and the Spider – The Unstoppable Power of Leaderless Organizations. New York: Portfolio.

Ori Brafmanin ja Rod A. Beckstromin The Starfish and the Spider on mielestäni puutteineenkin keskeinen teos ymmärrettäessä avoimia toimintamalleja. Kirjan keskeinen ajatus löytyy nimen metaforista. Hämähäkki edustaa kirjoittajille perinteistä organisaatiota, jolla on useita eri “raajoja” ja “pää”, joka koordinoi raajojen ja elimien toimintaa. Hämähäkkiorganisaatio voi toimia (ainakin jossain määrin), vaikka se menettäisi raajan tai pari, mutta viimeistään pään irrotessa organisaatio menettää toimintakykynsä.

Meritähtiorganisaatio edustaa taas hajautettua organisaatiota ja sen erityisluonne johtuu siitä, että sillä ei ole keskusta tai “päätä” lainkaan. Lisäksi jos meritähden halkaisee, se kasvattaa itselleen uudet sakarat ja itseasiassa yhdestä meritähdestä onkin tullut kaksi. Tämän Brafman ja Beckstrom näkevät metaforana kaikille johtajattomuuteen perustuville organisaatioille tai rakennelmille AA-kerhoista torrent-tiedostojen jakamiseen tai Burning Man -festivaaliin. Hajautetun organisaation erityispiirre on se, että kun sitä kohtaan “hyökätään” se, muuttuu alati hajautetummaksi, jolloin “hyökkääminen” muuttuu äärimmäisen hankalaksi.

Meritähtiorganisaatiolla on viisi “jalkaa”:

Jalka 1: Ringit (Circles). Lähes kaikki hajautetut organisaatiot perustuvat pieniin itsenäisesti toimiviin ryhmiin. Ringit eivät tarvitse hierarkiaa tai rakennetta, joten niitä on hankala hallita säännöillä (rules) tai pakottamalla, koska ringissä tai sen ulkopuolella ei ole varsinaista johtajaa, joka voisi määrätä toiminnasta. Rinkeihin muodostuu kuitenkin normeja (norm), jotka ovat koko ringin toiminnan ja päämärän kannalta keskeisiä. Keskeinen ero on siinä, että säännöt ovat aina jonkun tai joidenkin näkemys siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Jos rikot sääntöä, mutta et jää kiinni, se ei varsinaisesti haittaa. Normit taas muodostuvat niistä asioista, joihin ihminen on sitoutunut liittyessään jäseneksi johonkin ja joita hän on itse jäsenenä ollut luomassa. Jaettujen normien ja yhdessä vietetyn ajan johdosta rinkiin syntyy sisäinen luottamus. (Brafman & Beckstrom 2006, 88–91.)

Jalka 2: Katalyytti (The Catalyst). Kemiassa katalyytti on aine, joka saa aikaan muissa aineissa kemiallisen reaktion, joka ei olisi muuten käynnistynyt. Katalyytti ei kuitenkaan itse muutu reaktiossa.  Brafmanin ja Beckstromin mukaan hajautetut organisaatiot syntyvät useimmiten katalyyttina toimivan henkilön käynnistämän kehityksen johtosta. Katalyytti on henkilö, joka on hajautetun organisaation alulle paneva voima, mutta joka ei pidä itsellään johtajuutta, omistajuutta tai vastuuta vaan luovuttaa nämä ringille. Katalyytti usein myös poistuu takavasemmalle toiminnan käynnistyttyä tai laajennuttua. Toisaalta hän on usein karismaattinen henkilö, joka saa muut inspiroitumaan ja fokusoimaan toimintaa johonkin tiettyyn suuntaan. (Brafman & Beckstrom 2006, 91–94.)

Jalka 3: Ideologia (Ideology). Meritähtiorganisaatiot eivät niinkään toimi rahan vuoksi vaan yhteisesti jaetun ideologian takia. Ideologia on liima, joka pitää hajautetun organisaation kasassa. Ideologian vahvuus vahvistaa hajautetun organisaation toimintaedellytyksiä eli mitä vahvempi yhteisesti jaettu ideologia, sitä kestävämpi meritähtiorganisaatio. (Brafman & Beckstrom 2006, 94–96.)

Jalka 4: Aiempi verkosto (The Preexisting Network). Hajautetut organisaatiot syntyvät usein olemassa olevan verkoston päälle sopivissa olosuhteissa sopivan katalyytin käynnistäminä. Aiempi verkosto toimii ensimmäisen ringin pohjana. Katalyytin täytyykin olla oikeanlainen tai taitava löytääkseen ja päästäkseen sisään sopivaan verkostoon, jolla on potentiaalia muuttua uuden ideologian veturiksi. (Brafman & Beckstrom 2006, 96–98.)

Jalka 5: Esitaistelija (The Champion). Esitaistelija on henkilö, joka ryhtyy promotoimaan uutta ideaa väsymättömästi. Vaikka katalyyttikin voi olla karismaattinen, esitaistelija on näkyvä, elävä, hyperaktiivinen ja intohimoinen hajautetun organisaation myyntitykki. Äänekkyydestään johtuen esitaistelijat jäävät helpommin muistiin ja historian kirjoihin kuin katalyytit. (Brafman & Beckstrom 2006, 98–101.)

Kirjan keskeistä antia ovat erinomaiset ja kuvaavat metaforat, jotka avaavat hajautetun organisaation toimintalogiikkaa ymmärrettävästi. Meritähtiorganisaation “jalat” tuntuvat teoriassa osuvilta ja niiden olemassa olon voi tunnistaa hajautetuista organisaatioista. Itseäni hieman vaivaa kuitenkin se, että todellisuudessa katalyytin ja esitaistelijan rooleja voi olla vaikea näin tarkasti erotella ja toisaalta rinkien ja aiempien verkostojen suhdekin voi olla monenkirjava ja epämääräinen. Kirjan heikkoutena pidän myös sitä, että se on luonteeltaan historiallinen ja toteava, eikä sinällään pyri luomaan suoraa kokemuksellista tietoa meritähtiorganisaatioiden luomisen ja ylläpitämisen problematiikasta. Myös epäonnistumiset hajautettujen organisaatioiden synnyttämisessä olisi kiintoisa näkökulma. Usein puhutaan vain kaikkien tuntemista onnistumisista. No, onneksi jääkin siis muillekin tehtävää ja tutkittavaa.

Feel free to Flattr this post at flattr.com, if you like it.