Ohjelma switchtaskingin estämiseksi!

zen_and_socializing

Multitaskingin haitallisuuden ja puolitarkkaavaisuuden aiheuttaman euforian johdosta ideoin yksinkertaisen softan. Ohjelmalla käynnistetään helposti erilaisia moodeja tietokoneessa. Klikatessa “Zen Modea” käynnistyvät vain keskittymistä vaativaan työhön oleellisesti liittyvät ohjelmat (ja muut ohjelmat menevät pois päältä). Klikatessa “Socializing Modea” käynnistyvät kaikki sosiaalisen median härpäkkeet, RSS-ohjelmat, sähköposti-ilmoitukset, nettipuhelimet ja IM-ohjelmat. Myös taustakuva voisi muuttua moodin mukaan. Olisin todella kiinnostunut tällaisesta ohjelmasta. Tiedätkö, onko tällainen tai tämän kaltainen ohjelma jo olemassa?

Puolitarkkaavaisuus hivelee itsetuntoa

ibrainTiede-lehdessä (3/2009) oli kiinnostava juttu aivojen adaptoitumisesta tietotekniikkaa käytettäessä. The Myth of Multitasking -kirjan hengessä itseäni jäi erityisesti pohdituttamaan jutussa esitelty “jatkuvan puolitarkkaavaisuuden tila”. Tämä on siis mentaalinen tila, jossa ollaan koko ajan vain puoliksi läsnä toiminnassa ja samalla ollaan aktivoiduttu tarttumaan tai reagoimaan uusiin muualta tuleviin ärsykkeisiin (so. puhelu, RSS-feedi, sähköposti, mikrobloggaus, kollegan kysymys jne.). Huolestuttavinta asiassa on se, että jatkuvaan puolitarkkaavaisuuden tilaan voi jäädä koukkuun, koska se muun muassa ruokkii itsetuntoa ja omanarvontunnetta (vrt. esim. tunne, jos aloittamasi keskustelu ryöpsähtää innostavaksi debatiksi). Samalla se kuitenkin stressaa aivoja ja haittaa kykyämme pohtia syvällisesti asioita ja tehdä harkittuja päätöksiä.

Artikkelin kirjoittajat Gary Small ja Gigi Vorlan ovat kirjoittaneet aihepiiristä myös kirjan: iBrain — Surviving the Technological Alteration of the Modern Mind (2008). Pistin tilaukseen ja palaan asiaan myöhemmin.

Valhe, emävalhe, multitasking

myth_of_multitasking

Ostin ja luin eilen Dave Crenshawin kirjan The Myth of Multitasking. Kirjan pääpointti on se, että nykytyössä kaikki luulevat voivansa tehdä useaa asiaa samanaikaisesti, vaikka todellisuudessa kahden asian yhtäaikaa tekeminen on mahdotonta (multitasking = switchtasking). Ainakin itseäni kirpaisi totuus siitä, kuinka erilaiset ilmoitukset uusista sähköposteista, jaikuista tai RSS-syötteistä katkaisee työn. Työpaikalla huomaan itsekin keskeyttäväni työkaverien selvän keskittymisen omilla kysymyksilläni, jotka voisivat aivan hyvin odottaa hetken. Kiireen tuntu lisää kaikkien kiirettä.

Crenshawin kirjassa on myös käytännön vinkkejä (erityisesti johtotehtävissä toimiville) ihmisille siitä, kuinka katkaista switchtasking-kierre. Kirja on kirjoitettu Sokrateen dialogien hengessä ja se on lyhyt, mikä ei ole valitettavasti kaikkien amerikkalaisten yhden ajatuksen kirjojen hyve.