Organisoituminen ja yhteisöt – Kohti yhteistoiminnallista yhteisöä, osa 2

Tämä Kohti yhteistoiminnallista yhteisöä -kirjoitussarja on referaatti artikkelista Towards Collaborative Community, joka on miestäni äärimmäisen oivaltava ja historiallisesti perusteltu näkökulma organisoitumisen trendeihin tietointensiivisillä toimialoilla.

Adler, Paul S. & Charles Heckscher (2006): Towards Collaborative Community. Teoksessa Adler, Paul S. & Charles Heckscher (toim.): The Firm as a Collaborative Community – Reconstructing Trust in the Knowledge Economy. New York: Oxford.

*****

Adlerin ja Henkscherin mukaan sosiaaliselle organisoitumiselle on olemassa kolme päävaihtoehtoa: hierarkia, markkinat ja yhteisö. Hierarkiassa toimintaa synnytetään ja koordinoidaan auktoriteettien avulla. Markkinat perustuvat hintamekanismeille, jotka ohjaavat kilpailua, myymistä ja ostamista. Yhteisö taas perustuu jaetuille arvoille ja normeille. (Mts. 15.) On kuitenkin selvää, ettei hierarkia tai markkinat kykene toimimaan täysin ilman jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Jos organisoitumisen pääprinsiippi on hierarkia, yhteisö ottaa gemeinschaftmaisen muodon. Jos taas organisoituminen on markkinapohjaista, yhteisöllisyys on gesellschaft-tyyppistä.

Adlerin ja Heckscherin mukaan yhteistoiminnallinen yhteisö eroaa kolmella perustavanlaatuisella tasolla hierarkkisista ja markkinavetoisista yhteisöistä ja siten se eroaa niin Gemeinschaftista kuin myös Gesellschaftista.

1) Arvot. Yhteistoiminnallinen yhteisö perustuu “arvorationaalisuuteen” eli yhteisö ohjautuu toimimaan sitoutumalla yhteiseen päämäärään. Sen ylin arvo on osallistuminen toimijoiden väliseen toimintaan (interdependent contribution). Tämä eroaa suuresti toiminnasta, jota ohjaa auktoriteettipohjainen lojaalisuus tai yksilön itsekkyys.

2) Organisoituminen. Yhteistoiminnallinen yhteisö perustuu toimijoiden välisten prosessien monisuuntaiseen johtamiseen (interdependent process management), jossa käytetään hyväksi niin formaaleja kuin epäformaaleja sosiaalisia rakenteita. Yksilöt voivat siten toimia samaan aikaan erilaisissa prosesseissa erilaisissa rooleissa. Esimerkiksi kaksi henkilöä voivat olla samaan aikaan toistensa “esimiehiä” rinnakkaisissa prosesseissa tai yksilöllä voi olla saman toiminnan “esimiehenä” useita eri ihmisiä, joiden voimakenttien välimaastossa yksilö joutuu luovimaan.

3) Identiteetti. Yhteistoiminnallisessa yhteisössä identiteetit muodostuvat vuoropuhelussa ja yhteistoiminnassa. Ne voivat muuttua sosiaalisen ympäristön muuttuessa ja yksilön omakuvan rakentuminen ja kehittyminen on vahvasti toisiin toimijoihin sidoksissa (interdependent self-construal). Yksilön identiteetti ei siis perustu millekään yksittäiselle moraalinäkemykselle ja yksilö joutuu sovittamaan keskenään useita jopa ristiriitaisia identiteettejä. Yhteistoiminnallisessa yhteisössä identiteetti ei siis ole itsenäisen yksilön sisäinen ominaisuus. (Mts. 16–17.)

…to be continued…

Traditionaalinen, moderni ja yhteistoiminnallinen yhteisö – Kohti yhteistoiminnallista yhteisöä, osa 1

Tämä Kohti yhteistoiminnallista yhteisöä -kirjoitussarja on referaatti artikkelista Towards Collaborative Community, joka on miestäni äärimmäisen oivaltava ja historiallisesti perusteltu näkökulma organisoitumisen trendeihin tietointensiivisillä toimialoilla.

Adler, Paul S. & Charles Heckscher (2006): Towards Collaborative Community. Teoksessa Adler, Paul S. & Charles Heckscher (toim.): The Firm as a Collaborative Community – Reconstructing Trust in the Knowledge Economy. New York: Oxford.

*****

Adlerin ja Heckscherin artikkeli perustuu näkemykselle, että olemme historiallisessa käännekohdassa, jossa organisaatioille ja työnteolle on muotoutumassa uusi muoto: yhteistoiminnallinen yhteisö (collaborative community) (Adler & Heckscher 2006, 13). Yhteistoiminnallinen yhteisö eroaa aiemmista organisoitumisen logiikoista: traditionaalisesta ja modernista yhteisöstä.

Traditionaalinen yhteisö perustuu lojaalisuudelle ja kunnioitukselle. Tällaisen yhteisön luottamus perustuu velvollisuuksille, jotka syntyvät oman sosiaalisen statuksen aiheuttamista vaateista ja kunnian säilyttämisestä. Traditionaalinen yhteisö perustuu myös sisäpiiriläisten ja ulkopuolisten tarkkaan erotteluun. Tämän johdosta traditionaalinen yhteisö  näkee myös roolien tai statusten ylitykset pääsääntöisesti uhkina. (Mts. 18.) Traditionaalisessa yhteisössä jäsenet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa ja he voivat luottaa siihen, että muiden yhteisön jäsenten toiminta ja käyttäytyminen on ennakoitavissa ja ymmärrettävissä yhteisön jakamien “ikuisten” normien kautta. Tällaisesta yhteisöllisyydestä kirjoittajat käyttävät Ferdinand Tönniesin termiä Gemeinschaft. (Mts. 13.)

Modernisaation yhteydessä kehittynyt individualisoitumistendenssi hajotti traditionaalisen yhteiskuntajärjestelmän. Moderni yhteisö perustuu itsenäisten yksilöiden koskemattomuudelle ja sen luottamus perustuu uskomukseen yksilön rationaalisesta ja johdonmukaisesta käytöksestä. Moderni yhteisö on löyhä, rationaalisperustainen ja funktionaalinen. Jaettujen traditionaalisten moraalikäsitysten hajottua erilaisten vaihtoehtojen kirjoksi individualismi loi uuden ideaalin yksilölle: vaatimuksen olla rationaalinen, itsekäs ja johdonmukainen. Individualismi on ristiriidassa traditionaalisen yhteisöllisyyden kanssa. Tämän johdosta yksilöt ovat päätyneet muun muassa eristämään elämäänsä yksityisen alueen, jossa perhe ja muut yhteisöt voivat toimia ilman, että ne uhkaavat individualistista kokonaisuutta. (Mts. 19–20.) Modernin yhteisön jäsenet voivat luottaa siihen, että muut yksilöt todennäköisesti noudattavat yhteisiä yhteiskunnalisia sääntöjä ja ohjeita tai toimivat muuten yleisten oletusten mukaisesti. Tällaisesta “ohueen” luottamukseen perustuvasta yhteisöstä Tönnies käytti nimitystä Gesellschaft. (Mts. 13.)

Sekä traditionaalinen että moderni yhteisö eivät ole tarkoituksenmukaisia nykyisessä tietointensiivisessä taloudessa, jossa tärkeitä ominaisuuksia ovat sopeutumiskyky ja kompleksisten riippuvuussuhteiden hallinta. Tämän takia Adlerin ja Heckscherin mukaan yritysmaailmassa on syntymässä uusi yhteistoiminnallisen yhteisön malli. Jos traditionaalinen yhteisö perustui vahvaan riippuvuuteen yhteisöstä (dependence) ja moderni yhteisö riippumattomuuteen (independence), yhteistoiminnallisessa yhteisössä toimiminen perustuu vahvasti yksilöiden ja organisaatioiden keskinäisiin, monimutkaisiin ja alati muuttuviin riippuvuussuhteisiin (interdependence). Ero aiempiin on samanaikainen riippuvuussuhteiden hyväksyminen, kaikenlaisten muutosten ja niiden vaikutusten hyväksyminen ja oman toiminnan vaikutusten ymmärtäminen suhteessa kokonaisuuteen ja toisten toimintaan. Yhteistoiminnallisessa yhteisössä luottamus perustuu uskomukseen, että muut yksilöt osallistuvat yhteisesti jaetun päämäärän saavuttamiseen. Yhteistoiminnallisessa yhteisössä toiminta perustuu yhteisön keskustelulle ja yhteisen tarkoituksen tai päämäärän luomiselle. Tarkoitukset ja päämäärät ovat aina pragmaattisia eli nekin voivat muuttua prosessin aikana. (Mts. 20–21.)

Jatkuu…