Perinteisen hierarkkisen organisaation toimintamuutokset ja toiminnasta tiedottaminen tapahtuvat usein kontrolloidusti ja hierarkian tasoja kunnioittaen. Ulkopuolelle perinteisestä kalkkunasta näkyy sulat ja kuuluu ääni. Sisäisesti eri elimien toiminnot eivät ole tuttuja muille elimille vaan jokainen keskittyy omaan tehtäväänsä. Sisäiset toiminnot yritetään viestittää suoraan yläpäähän, jossa myös ulkopuolista maailmaa tarkkailevat silmät sijaitsevat. Pää ei kuitenkaan saa kaikkea tietoa ruumiissa tapahtuvista muutoksista eikä silmä kykene tarkkailemaan maailmaa vaikkapa haiman näkökulmasta.
Läpinäkyvä kalkkuna on kummajainen, jonka jokainen osa kykenee tarkkailemaan ja puhumaan. Kalkkunan ruumiin sisään näkee ja sen sisäisiä toimintoja voi seurata kaikki niin ruumiin sisäpuolelta kuin myös sen ulkopuolelta. Toiminta läpäisee kalkkunan eri elimien väliset raja-aidat ja toiminta voi tapahtua myös ruumiin ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Jossain vaiheessa ei ole välttämättä enää mitään väliä, mitkä osat olivat alun perin itse kalkkunaa ja mitkä ulkopuolista maailmaa. Läpinäkyvä kalkkuna muuntuu toiminnan kautta koko ajan hajautetusti ja epämääräisesti. Päällä tai millään muullakaan elimellä ei ole tarkkaa tietoa, mihin ollaan matkalla, mutta läpinäkyvä kalkkuna luottaa siihen, että elimet tunnistavat omat tarpeensa ja hyötyvät muiden kanssa toimimisesta ja toisten elimien toiminnan ymmärtämisestä.
Kun pää piilottetaan hiekkaan, ei haluta nähdä enää mitään ja matka paistiksi on alkamassa.
Kalkkuna (so. organisaatio) ei ole irrallaan ulkomaailmasta eikä se voi hallita sisäisiä toimintojaankaan kuin osittain. Ulkopuolelta tulevat asiat ja sisäisesti tapahtuva toiminta saattavat asettua ristiriitaan kalkkunan ruumiin kanssa. Tällainen organisaatiossa syntyvä ristiriitatilanne on usein merkki rakenteen ja toiminnan välisestä yhteensovittamattomuudesta.
Niin yksilöillä kuin organisaatioilla on vaikeuksia nähdä itseään tässä ja nyt. Kun 
Hieman mukaeltu versio Talebin alkuperäisestä kaaviosta.
Myös organisaatioilla pitää olla kyky oppia ja kyseenalaistaa itsensä. Ennakoiva ja luova kalkkuna ei jää odottamaan paistiksi muuttumista, vaan se yrittää haarukoida muutosta, joka muuttaisi tulevaisuuden ehkä jopa ennustamattomalla tavalla. Kalkkunalla, joka yllättäen alkaa munia kultamunia tai puhuu suomea, on käsittääkseni keskimääräistä pienempi todennäköisyys joutua ruokapöytään.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Todellisuudessa suuri osa oppimisestamme on romahduttavaa. Aiemmin opitut, alla olevat tieto-taito-palikat romahtavat uuden opin painosta. Syntyy ristiriitoja ja epäilyksiä.
Romahduttavaa oppimiskokemusta on äärimmäisen vaikea erottaa ahdistuksen, harmistuksen, salaliittoepäilyjen tai äärimmäisten vastoinkäymisten kokemuksesta. Johtopäätös tästä kaikesta on täydellistä käänteispsykologiaa: jos ahdistut, olet oppimassa uutta ja ihmeellistä.