Tämä Kohti yhteistoiminnallista yhteisöä -kirjoitussarja on referaatti artikkelista Towards Collaborative Community, joka on miestäni äärimmäisen oivaltava ja historiallisesti perusteltu näkökulma organisoitumisen trendeihin tietointensiivisillä toimialoilla.
Adler, Paul S. & Charles Heckscher (2006): Towards Collaborative Community. Teoksessa Adler, Paul S. & Charles Heckscher (toim.): The Firm as a Collaborative Community – Reconstructing Trust in the Knowledge Economy. New York: Oxford.
*****
Rationaalisuuteen perustuva hierarkkinen organisoituminen ei ole tietointensiivisillä aloilla tehokkain mahdollinen toiminnan muoto (Mts. 24). Isojen byrokraattisten yritysten traditionaalinen toimintaetiikka pohjautuu kolmelle vaatimukselle, jotka aiheuttavat vaikeuksia tietointensiivisissä, dynaamisissa työympäristöissä.
1) Kunnioita rakenteita. Työntekijän ei tule “hyppiä” hierarkkisten tasojen yli tai ottaa vastuuta yli omien valtuuksiensa. Yksilöiden tulee kunnioittaa muiden reviirejä eli kaikki ovat itse vastuussa omasta toiminta-alueestaan. Näin ei myöskään vertaisten eikä ylemmän tason toimijoiden toimintaa tule kyseenalaistaa, koska se olisi selvästi omien valtuuksien ylittämistä. Kun ongelmia ilmenee, paikallistetaan työntekijä, jonka vastuulle ongelman hoitaminen kuuluu ja muut hakeutuvat “pois tieltä”. Rakenteiden kunnioittamiseen kuuluu siis vahvasti yleinen konfliktien välttäminen, koska ristiriidat aiheuttavat aina rakenteen murtumista ja ylempien tasojen puuttumista konfliktin ratkaisemiseen. (Mts. 26–27.)
2) Tunnollisuus työsuoritteissa (conscientiousness in performance). Työntekijän tulee omistautua omille velvollisuuksilleen ja tuntea oman toimivaltuutensa ja työnsä rajat. Hänen vastuulleen jää näiden töiden hoitaminen mahdollisimman tehokkaasti. Tämä johtaa riskien välttelyyn ja siihen, että työn tekemisen fokus on ohjeiden ja sääntöjen noudattamisessa, ei työn tulosten pohdinnassa, joka byrokratissa on aina ylemmän tason toimijoiden vastuulla. (Mp.)
3) Lojaalisuus. Lojaali ihminen kunnioittaa auktoriteettia ja statusjärjestystä. Tästä seuraa yhdenmukaisuuden vaade. (Mp.)
Nämä normit yhdessä tuottavat peribyrokraattisen hierarkkisen rakenteen, jossa jokaisella on tarkasti määritellyt toimenkuvat (mp.).
Tämä osio, jos jokin, sykähdyttää minua suuresti.
Tähän malliin toimivien organisaatioiden asettamat vaatimukset hierarkian kunnioittamisesta ja oman tontin tunnistamisesta aiheuttavat jatkuvaa ahdistusta tai hankausta yksilöillä, jotka
a) kyseenalaistavat vallitsevat käytännöt työpaikoillaan niiden epäkäytännöllisyydestä johtuen
b) eivät ymmärrä hävetä poikkihierarkiseen toimintaan pyrkimistään
c) eivät halua sopeutua organisatorisiin järjettömyyksiin vain siksi että heitä ei katsota suopeasti hierarkian yläpäässä olevien eikä myöskään rinnakkaislokeroissa tonttejaan puolustavien työntekijöiden taholta
d) käytännössä leimautuvat hankaliksi, epälojaaleiksi ja anarkistisiksi henkilöiksi, vaikka pyrkivät kehittämään omalla toiminnallaan organisaatioidensa toimintaa järkevämpään suuntaan.
Hyvin kiteytyettyjä ristiriitakohtia, Milla! Ongelma tosiaan on usein se, että ihmiset, jotka (a) haluavat kehitystä ja (b) olisivat kykeneviä sitä edistämään näyttäytyvät vouhottajina tai hankalina heppuina organisaatiossa.