Perttu Tolvanen mainisti organisaation ja parvien välisiä ristiriitoja käsittelevän jutun kommenteissa F16-hävittäjän ominaisuuksien suunnittelusta. Hävittäjän täytyy olla ilmassa ketterä ja sillä pitää pystyä tekemään kaikkea muuta kuin lentää paikasta a paikkaa b.
Lentokoneen funktio on päästä paikasta a paikkaan b ja pysyä tässä välissä ilmassa.
Hävittäjän funktio on kyetä tekemään ketteriä, yllättäviä ja mahdottomia liikkeitä ja pysyä kuitenkin ilmassa.
Hävittäjä kykenee ketteryyteen löyhennetyn stabiliteettinsa ansiosta (ks. relaxed stability). Tämä tarkoittaa, että hävittäjän varsinaisia lento- ja ohjattavuusominaisuuksia on itse asiassa huononnettu.
Tavallinen lentokone on hierarkkisen organisaation metafora ja hävittäjä parven. Perinteinen lentokone etenee vääjäämättä ennalta määriteltyyn kohteeseen. Mikäli lennon aikana tulee muutoksia suunnitelmiin, regointiliikkeet ovat hitaita. Hävittäjä voi mukautua nopeasti uusiin olosuhteisiin ja reagointi on nopeaa. Toiminnan pitkän aikavälin päämäärä saattaa kuitenkin olla epämääräinen tai päämäärä ymmärretään vain väliaikaiseksi.
Jotta hierarkkinen organisaatio voisi olla ketterä, sen tulisi muodostua (ainakin osittain) nopeista parvista. Parvet ovat nopeasti reagoivan organisaation tuntosarvet ja ketterien muutosten alkulähde. Vaikka koko organisaatio ei ehdikään mukautua nopeisiin muutoksiin, ainakin osa siitä kykenee.
Parvet osana organisaatiota.
Jotta hävittäjä pysyy ilmassa sen lentämiseen tarvitaan ihmisen lisäksi huomattavan monimutkainen ohjausjärjestelmä (ks. fly-by-wire), joka “päättää”, kuinka lentokone reagoi lentäjän tekemiin ohjausliikkeisiin. Ohjausjärjestelmä on siis stabiloi ja säännöstelee löyhennetyn stabiliteetin aiheuttamaa ketteryyttä.
Organisaatiossa parvikatalyytti voisi toimia ketterin parvien “ohjausjärjestelmänä”. Inhimillinen toimija, joka tuntee parvet ja niiden toiminnan, voi sopivasti stabiloida parvien toimintaa ja toimia toisaalta hierarkkisen organisaation aiheuttamien ristiriitojen välittäjänä ja neuvottelijana.
Parvikatalyytit ketterässä organisaatiossa.
Mainio vertaus, joka laukaisi “jonkin sortin innssööristä” pari kommenttia.
Perinteinen lentokone, samoin kuin auto, palautuu kaikista ulkoisista häiriöistä suuntaansa ja on siis stabiili. Hävittäjä on taas dynaamisesti epästabiili eli ilman korjausliikkeitä jatkaisi ulkoa tulevan häiriön vahvistamista. Hävittäjässä tarvittava stabilointi hoidetaan nopealla säätöjärjestelmällä. Itse asiassa hävittäjän sisällä taitaa pyöriä bittiavaruudessa koneen malli, jonka avulla ennustetaan tulevaa ja haetaan tarvittavat korjaukset. Näin ainakin auton ESC-järjestelmät toimivat.
Mikä tuo stabiliointijärjestelmä sitten olisi organisaatiossa jää kyllä minulta vastaamatta. Assosiaatio neuroverkosta tulee mieleen. Mutta missä tuo systeemin mallinnus on tehty, mihin se on syntynyt? Ei ainakaan tietoisesti, kenties fuzzy-logiikalla.
Toinen kommentti – joka varmaan on monille jo itsestään selvä – on parviorganisaation analogia kottaraisparven kanssa. Se kykenee muuttamaan suuntaa erittäin nopeasti mutta säilymään silti parvena. Läpileikatussa lentokoneen kuvassa ilmiö näkyisi siten, että kaikkien parvien keulat kääntyisivät samaan suuntaan. Rakenne lähtisi tarvittaessa vaikka samaa vauhtia vaikka sivuttain. Tätä ominaisuutta olen haikaillut myös isoon laivaan ja hitaasti kääntyvään organisaatioon – ainoa tapa saada väistämään este on saada se kulkemaan sivuttain. Parvilla se onnistuisi.
Säätöön tarvitaan informaatiota ja kottaraisparvessa ilmeisesti yksi nopea informaatiokanava on peilineuronien kanava, joka kopioi toisen parven jäsenen tekoja salamannopeasti, tiedostamatta. Mikä olisi vastaava nopea säätöinformaation kanava organisaation parvissa tai parvien sisällä?
Moi Risto,
hyvää kommentointia. Tosiaan en tajua fysiikasta mitään (: eli insinööripalaute otetaan ilolla vastaan. Tuo lintuparvikommetti on myös tosiaan aivan validi. Itse olen vähän venyttänyt parven käsitettä, koska arki on näyttänyt, ettei organisaatiotasolla kyllä kaikki pyrähdä samaan suuntaan vaikka kuinka haluttaisiin. Tässä mielessä metafora siis kyllä tilkkasen siis ontuu. Ajattelen “parvea” enemmänkin tavallista verkostoa löyhempänä ilmiönä, joka perustuu helpolle seurattavuudelle ja avoimelle toiminta-ajatukselle…
Jatkanpa vielä… Ajatukset olivat kuvaterapiakirjaa luettuani tuossa visuaalisessa peilineuroniohjauksessa ja siitä kai tuo kapea-alainen parvianalogia. Lisäksi koitan näemmä jatkuvasti hakea ns. maailman geeniä, Graalin maljaani ja siksi haen orgaanien, organismisen ja teknogolisten zydeemien analogioita.
Olisiko kumminkin kottaraisparven ja “organisaatio”parven analogia tuossa ohjaustavassa? Kottaraisparven ohjautuminen on tunnetasoa ellei jotain sen alapuolellakin olevaa. Voisiko olla niin, että parveen sitoutuminen on myös tunnetasoa ja siksi sen ohjautumisessa toimii tunnetason ohjautuminen?
Mihin kastiin porkkanamafia menee, eikö se ole tunnetasolla kiinni ja ohjattu? Entäs sitten kuumat ryhmät – Hot Groups – ovatko ne parvien alajoukko? Kuumat ryhmät kai muodostuvat itseorganisoidusti haasteellisten asioiden ympärille.
Risto
Jee! Toi on _todella_ hyvä ja kiinnostava pointti. Todellakin asiaan varmasti liittyvät nimenomaan tunteet, koska itseohjautuvuus ja motivoituminen kasvaa niiden avulla… nyt ollaan kiinnostavien kelojen ympärillä. Toi kuumat ryhmät oli mulle uusi termi, mutta intuitiivisesti kuulostaa samalta kuin Engeströmin solmutyöskentely (?). Olisko sulla Risto antaa jotain lukuvinkkiä tosta?
Oon viimeaikoina lukenut Daniel Golemanin tunneäly / sosiaalinen äly -kirjoja just tämän parveilun / parvimaisen toiminnan synnyttämisen ymmärtämisen takia. Ollaan asian ytimessä.
Kun parvimainen toiminta liittyy vapaamuotoiseen kehittelyyn, tuntuu selvältä, että tunnepuoli nousee vahvasti esiin. Lintuparvessa yksilö on riippuvainen parvesta, mutta organisaatiossa syntyneen parven jäsen on vapaampi jättäytymään ryhmästä, jos toiminta ei kiinnosta tai jos syntyy ristiriitoja.
Onko siis parvikatalyytin yhtenä tehtävänä tsempata jengiä hyviin fiiliksiin, että homma pysyy mielekkäänä?
Joo, kyllä fasilitointi liittyy selkeesti innostamisen tai “iloisen nakittamisen” taitoon. Tätä pitää kehitellä eteenpäin.
Viipeellä jatkamista… sorry!
Lisävinkkiä Hot Groupseihin löysin Seppo Helakorven jutuista, olisko ollut HAMKin sivustolla, suomenkielisen haun kärjessä.
Mutta, löytyi toinen mielenkiintoinen, aiheeseen liittyvä. Olen itse alkanut hahmottaa toimivaa organisaatiota 3D-himmelinä, jollaisen mm. Spindel-softa tuottaa . Tästä generoin ajatuksen siitä, että ytimenä voisi olla prof ja ympärillä opetuslapset – sopii sekä 2000 vuotta vanhaan rakenteeseen että yliopistejen oppituoleihin. Viimeisimmässä Nonakan kirjassa Managing Flow, A Process Theory of the Knowledge-Based Firm, kuvataan yhden firman “doppo”-rakenteinen organisaatio. Jos haluat, voin skannata ko sivut ja pistää emaililla. Sitkuehdin… Juu, netistä löytyi “doppo organisation” hakusanoilla nopsaan juttua lisää…
Hei kiitti! Täytyy tutkailla noita ehdottomasti.