Jokainen organisaatio on illuusio. Organisaatio sijaitsee toimintaan osallistuvien ihmisten ajatuksissa. Organisoitumisen alkutaipaleella rakenteista, säännöistä ja kaikesta toimintaan liittyvästä keskustellaan ja neuvotellaan. Asioita kokeillaan ja kehitetään. Keskustelun tavoitteena on luoda yhteinen ymmärrys – yhteiset ajatukset – yhteisestä toiminnasta; toisin sanoen yhteinen organisoitumisen tapa. Tätä ei täydellisesti koskaan saavuteta, mutta osittainenkin jaettu ymmärrys mahdollistaa yhdessä toimimisen. Jo syntymässä oleva organisaatio on illusorinen, koska se ei esiinny samanlaisena eikä samoista syistä eri yksilöiden ajatuksissa.
Ajan myötä toiminta institutionalisoituu, alkuperäiset toimijat vaihtuvat uusiin ja organisoitunut toiminta jähmettyy, muuttuu itsetarkoitukselliseksi. Organisaation neuvottelu- ja muokkautumiskyky vähenee ja samalla kokonaisuuden illusorisuus kasvaa. On mahdollista, että eri yksilöiden näkemykset organisaation toiminnan syistä eivät enää kohtaa. Apuvälineiksi saatetaan kehittää vaikkapa organisaatio- ja prosessikaavioita, jotka edustavat jonkun tahon (muiden kontrolloimiseen perustuvaa) organisoitumisunelmaa. Näissä kaavioissa ei useinkaan huomioida rakenteiden tai niissä liikkuvien yksilöiden historiallisia prosesseja, jotka vaikuttavat vahvasti jokapäiväisessä toiminnassa. Aikaa kuluu ja illusorisuus kasvaa. Yksilöiden omat kokemukset eivät kohtaa organisaation virallisen viestin kanssa. Ennemmin tai myöhemmin syntyy kriisi tai peräti romahdus ja syntyy mahdollisuus toiminnan uudelleen neuvottelulle.
Organisaation illusorisuus tulisi hyväksyä, mutta siihen ei pitäisi kahliutua.
No eikä. Organisaatiot muodostuvat toki viime kädessä jäsentensä mentaalisista reprsenataatioitsa. Vaikka representaatiot olisivat toisistaa poikkeavia, niin kauan kuin organisaatio vaikuttaa ohjaavasti jäsentensä elämään kyseessää on sosiaalinen fakta, ei illuusio, ts. harha. Organisaatioista voitaisiin puhua ehkä kuviteltuina, mutta ei mielestäni illusorisina.
Hyvä täsmennys Jere 😉 Wikipedian ensimmäinen lause artikkelissa “Illuusio” kertoo seuraavaa: “Illuusio eli havaintoharha on hahmotusvirhe joka syntyy, kun aistiärsykkeen osat vääristävät kokonaisuuden.” Tästä näkökulmasta, jos ajatellaan organisaatiota vääristyneenä ajatusärsykkeiden kokoelmana, sitä voisi kai vielä kutsua (jonkinlaiseksi) illuusioksi. Toki on totta, että oleminen organisaation vaikutuspiirissä on, mitä totisinta totta (: