October 2012 – juhana.org

Itsetuntemus ja reflektiokyky (Metakoulu 4)

Ihminen ajautuu helposti ajattelemaan, että kukaan muu ei ymmärrä häntä täysin, mutta samaan aikaan hän ajattelee ymmärtävänsä muita ihmisiä paremmin kuin nämä itse ymmärtävät itseään. Näistä lähtökohdista voi alkaa ajatuminen katkeraksi uhriksi tai tuhoavaksi jyräksi. Tätä itsen ja muiden välille kasvavaa epäsuhtaa on mahdollista kaventaa parantamalla itsetuntemusta ja reflektiokykyä.

Reflektio on etääntymistä, pyrkimystä tarkkailla mahdollisimman objektiivisesti sekä omaa sisäistä mielentilaamme että meihin vaikuttavaa ympäristöä. Kun kehitämme tunneälykkyyttämme eli tunnistamme omia tunteitamme, voimme kokeaa myös empatiaa ja sympatiaa muita kohtaan. Kun huomaamme, että omat ajatuksemme ja tunteemme ovat moniäänisiä ja ristiriitaisia, kykenemme näkemään näitä moniselitteisiä ilmiöitä muissakin ihmisissä. Osaamme asettua paremmin muiden asemaan.

Kun kehitämme itsetuntemustamme, kyemme näkemään tunteiden, ajatusten ja kehontuntemusten yhteisvaikutuksen itsessämme. Opimme, miten reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Itsetuntemuksen avulla saamme mahdollisuuden pohtia, haluammeko muuttaa automaattista reagointitapaamme. Olisiko mahdollista löytää luova, kaikille hedelmällisempi tapa toimia? Oppiminen on mahdollista, jos kaikkien osallistujien teot tukevat toisiaan. Oppijoina kannattelemme toisiamme vuoronperään hartioillamme.

Reflektion kautta osaamme tunnistaa omat vajavuutemme ja voimme pyrkiä juuri sopivaan, seuraavaan osaamisen tasoon. Itsensä tunteva näkee, koska tavoite edellyttäisi mahdotonta ylisuoritusta tai tulee ajamaan passivoivaan alisuoritukseen.

Taidonhankintataidot (Metakoulu 3)

Jotta kykenet kehittämään omia taitojasi, tarvitset päämäärän, ja jotta sinulla olisi päämäärä, tarvitset vision siitä, mitä haluat oppia. Kun tiedät mihin tähtäät, huomaat virheesi ja voit ottaa opiksi. Minkä tahansa taidon harjoittelussa pitää olla vertailukohta, jota vasten omaa osaamista ja kehittyviä taitoja voi tarkistaa. Jotta harjoittelu olisi tehokasta, suuret kokonaisuudet pitää osata pilkkoa pienemmiksi paloiksi, joita on mahdollista verrata visioon.

Taito syntyy valtavasta määrästä virheitä. Virheet ja niiden tietoinen läpikäyminen hiovat suoritusta. Kun korjaamme virheitämme yhä uudestaan ja vertaamme kypsymättömyyttämme visioomme, syntyy taitoa. 10 000 tunnin ja/tai 10 vuoden harjoittelu luo mestarin asiassa kuin asiassa. Loppupeleissä taidoissa merkitsevät huomioiva toisto, sitkeys ja keskittyminen.

Taidonhankintaa voi tehostaa hakeutumalla oikeanlaiseen harjoitusympäristöön. Hyvässä taidonhankintaympäristössä toiminta on pakattu ja tiivistetty siten, että harjoitus- ja virheentekofrekvenssi on normaalia tiheämpi. Näissä nopeutetuissa simulaattoreissa tapahtuu kiihdytettyä oppimista. Kun tähän yhdistyy näkemys tavoitellusta päämäärästä, tapahtuu syväoppimista.

Tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen (Metakoulu 2)

Kompleksisessa toimintaympäristössä tieto muuttuu nopeasti ja tietomäärät kasvavat kiihtyvällä tahdilla. Tiedonhankintaa vaikeuttaa näin ollen mahdollisten tietolähteiden ääretön määrä. Jos aihe on vielä entuudestaan tuntematon, ei edes sanasto, jolla tietoa voisi hakea, ole tuttu. Kuinka tunnistat tarpeellisen tiedon, jos et tiedä, mitä olet hakemassa? Lisähaasteena tiedon menestyksellinen käyttäminen yhdessä tilanteessa tai tietyssä kontekstissa ei takaa, että sama toimisi myös jossain muualla. Jotta tiedosta olisi hyötyä, sitä pitäisi osata soveltaa käytännössä eli sitä pitäisi osata yhdistellä ja rakennella eri lähteistä toimiviksi kokonaisuuksiksi.

Tiedonhankinta ja -soveltaminen edellyttävät laajaa yleissivistystä. Uusi tieto muuttuu sisäisteltyksi ja opituksi, jos se yhdistyy tavalla tai toisella jo omaksuttuun tietoon. Mitä paremmat lähtötiedot yksilöllä on, sitä enemmän hänellä on mahdollisuuksia ottaa selvää uusista asioita. Yleissivistys antaa sanaston, jonka avulla voi helpottaa tuntemattoman löytymistä.

Yleissivistyksen lisäksi tarvitaan aktiivista pyrkimystä törmätä uuteen tietoon. Jatkuva pintapuolinenkin törmääminen muiden saavutusten, kokemusten ja tutkimustulosten kanssa antaa mahdollisuuden eri asioiden yhdistelyyn luovalla tavalla. Erilaisten hajanaisten tiedonsirpaleiden avulla oman tilanteen edellyttämän luovan ongelmanratkaisun ja tiedonrakentelun mahdollisuudet moninkertaistuvat ja rönsyilevät. Tämän takia päämäärätön vaeltelu kirjakaupassa tai Twitterissä voivat olla tiedon soveltamisen näkökulmasta merkittävää toimintaa.

Jotta ympäristöstä saatava tieto omaksuttaisiin syvällisesti, täytyy oppijan osata muokata se itselleen sopivaan muotoon. Tässä voivat auttaa esimerkiksi erilaiset muistiinpanotekniikat, kokonaisuuden hahmottaminen visuaalisesti tai aiheeseen syventyminen lukemalla tai kirjoittamalla. Myös useiden näkökulmien kuuleminen tai ajatteleminen syventää omaa ymmärrystä asiasta. Ajattelu vaatii aikaa ja tiedon omaksuminen on ajattelua.

Myös sosiaalisuus liittyy tiedonhankintataitoihin. Jos olet ympäristösi arvostama, voit hyödyntää verkostosi tietämystä. Kysymällä itseäsi taitavammilta asiantuntijoilta voit nopeuttaa oppimistasi ja löytää tiedonhaun langanpäät, jotka ovat hyvällä todennäköisyydellä hedelmällisiä. Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna voikin olla, että toisten auttaminen on edellytys oman tiedonhaun ja soveltamisen onnistumiselle.

Tarvitsemme Metakoulua! (Metakoulu 1)

Nykyoppilaitokset keskittyvät vahvasti substanssien opettamiseen. Eri aineet ja aiheet ovat oppimisen keskiössä ja koulutus pilkotaan tiedollisen aineksen mukaan “loogisesti” eteneväksi oppimispoluksi. Erilaisia substanssialueiden yhdistelykokeilujakin on tehty. Tällaista yhdistelyä edustaa esimerkiksi ilmiöpohjainen oppiminen, jossa eri aineiden sisällöt yhdistetään kokonaisvaltaiseksi kokonaisuudeksi jonkin ilmiön ympärille. Tässä kaikessa ei ole sinällään mitään vikaa – päinvastoin, mutta kaiken tämän aineorientoituneen tieto-taidon lisäksi pitäisi koulutuksessa tehdä näkyväksi myös oppimisen metataidot. Metataidot ovat niitä taitoja, joiden avulla kehitämme itseämme ja vaikutamme itseemme ja ympäristöömme siten, että oppiminen on mahdollista. Metataitoja voi kehittää aivan kuten substanssiosaamistakin, mutta metataidoista puhutaan opiskelun yhteydessä harvoin jos lainkaan. Tarvitaan siis Metakoulua, joka konkretisoi metataidot ymmärrettäviksi, opeteltaviksi asioiksi ja tarjoaa menetelmät näiden taitojen kehittämiselle. Tämä blogikirjoitusten sarja on Metakoulun ja sen “oppiaineiden” alustava hahmotelma.

Metakoulu on koulu, joka antaa valmiudet toimia nykyisessä tietointensiivisessä maailmassa, jossa tieto rakentuu toiminnan kautta yhdessä muiden kanssa. Tällainen kompleksinen toimintaympäristö edellyttää jokaiselta yksilöltä joustavuutta, jatkuvaa oppimisen kykyä. Metataitojen kehittäminen parantaa myös yhteistyökykyjä ja omien sisäisten impulssien ymmärtämistä.

Metataidot vaativat jatkuvaa harjoittelua. Muuten ne kuihtuvat ja katoavat. Metataidot ovat luonteeltaan orgaanisia, niiden hallitsemisessa ei koskaan saavuteta maalia. Muuttuva ulkoinen ympäristö ja sisäinen mielenmaisema antavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Metakoulu ei ole siis pelkästään nuoria ja opiskelijoita varten, vaan koko tietointensiivinen työelämä tarvitsee näiden taitojen jatkuvaa ylläpitoa.