Reaktiivisessa ajattelumaastossa ajattelu tasapäistyy ja kesyyntyy. Vaikka kaikki eivät ole samaa mieltä asioista, ajattelutyyli köyhtyy ja valitsemme puolemme valmiista vaihtoehdoista. Muodostamme vahvan mielipiteen asioista mahdollisimman nopeasti, jotta voimme siirtyä seuraavaan.
Koen, että valahdan tällaiseen toimintamoodiin, koska on miellyttävää, kun ympäröivä maailma napsahtelee järjestykseen kuin legopalikat. Kyse taitaa kuitenkin olla samasta turvallisuusharhasta, jonka organisaation strategia ja ympäripyöreiden tavoitteiden numeerinen mittaus antavat johtajalle. Kun todellisuus on sekava, tuttipulloille on käyttöä.
Ensimmäinen reaktiivisen ajattelumaiseman aiheuttama vaikutus on liikkumasuuntien köyhtyminen. Lukemattomat vaihtoehdot kutistuvat muutamiksi. Tätä on alustavasti epäilty esimerkiksi massiivisten online-kurssien yhteydessä. Kun ajattelua standardoidaan, sen joustavuus katoaa.
Toinen vaikutus on vyörymäinen käytös (information cascade). Kun joku reagoi, minunkin on pakko reagoida, vaikka koko asia olisi alunperin ollut minulle täysin yhdentekevä. Koska näen jonkun toisen kannanoton, minun itsenikin täytyy ottaa kantaa riippumatta siitä, onko minulla mielipidettä tai koenko asian sillä hetkellä merkitykselliseksi. Tästä reaktiivisessa ajattelumaastossa on nimenomaan kysymys: ajattelumme on alisteista muiden painotuksille ja halullemme näyttää muiden silmissä varteenotettavilta.
Kolmas vaikutus on kaikkien tapahtumien ja ilmiöiden tasa-arvoistuminen. Ei ole mitään merkitystä, otanko kantaa jäämeren pelastamiseen vai vartijan lapselta takavarikoimaan ilmapalloon. Pääasia, että on jotain johon voin ottaa kantaa. Ilkeästi sanottuna: olen tehnyt kansalaisvelvollisuuteni jaettuani linkin sen sisällöstä riippumatta.
Koska otan vahvasti kantaa asioihin ja elän tunteella mukana, en huomaa, että reaktiivinen ajattelumaasto on itseasiassa kesyttänyt ajatteluni.
One thought on “Ajattelun kesyyntyminen”