Month: December 2013

Huomioita mediapaastosta 3

Mediapaasto
Mediapaasto

Tunnistin seuraavat addiktiot tai pakkomielteet mediapaaston aikana:

  1. Sähköposti-addiktio: minulla oli suuri tarve katsastaa sähköposti monta kertaa päivässä. Halu nousi  usein pienissä tyhjissä väleissä, joissa ei ollut mitään tekemistä. Tapa käyttää pienet luppoajat erilaisten viestien tarkistamiseen vahvistaa varmaankin riippuvuutta entisestään. Nyt yritän olla erossa sähköpostista mahdollisimman paljon. En katso niitä kuin tietokoneella ja silläkin pyrin lukemaan ne vain kaksi kertaa päivässä.
  2. Aktiivisuus-tehoste: mikä tahansa oma aktiivisuus lisäsi halua tarkistaa viestit niistä viestintävälineistä, joita olin käyttänyt. Veikkaan, että tässä on yksi koukuttumisen suurimpia tekijöitä. Ilman omaa aktiivisuutta viestintävälineeseen ei synny samanlaista sosiaalista suhdetta. Halu tietää, mitä muut minusta/kirjoituksistani ajattelevat, on valtavan suuri kannustin käydä uudelleen ja uudelleen palveluissa.
  3. Google-addiktio: huomasin, että minulle on kehittynyt vahva halu saada kaikki mieleen juolahtavat asiat selvitettyä heti. Jos jokin epäselvä asia tuli mieleeni, halusin tyydyttää tiedonjanoni heti googlaamalla tai menemällä jollekin sivustolle, josta tiesin saavani vastauksen. Tiedonhalun sisällöllä ei tuntunut olevan suurtakaan merkitystä: tunne oli yhtä vahva riippumatta siitä, oliko kyseessä jokin sen hetkisen toimintani kannalta oleellinen taustatieto, sattumanvarainen nippelitieto, tuotetieto tai jonkinlainen viihdyke.

Huomioita mediapaastosta 2

Mediapaasto
Mediapaasto

Puolentoista viikon mediapaasto aiheutti eriasteista mediankaipuuta. Tässä tuntemuksia eri medioista:

  1. Facebookista, Twitteristä ja muista tällaisista palveluista oli helppo olla erossa. Ei tullut ikävä. Olenkin ajatellut, että tekisin aika ison taparemontin tällä rintamalla. Aion vähentää näiden palveluiden käyttöä radikaalisti. Saattaa olla, että myös piilotan FB:n virrasta kaikki muut paitsi aivan läheisimmät ihmiset. Facebookin ryhmät ovat toki edelleen hyvin toimiva juttu. Jäin pohtimaan, voisiko kehitellä jonkinlaisen vapaasti kelluvan ryhmäkeskustelupalvelun, jonka voisi vain integroida Facebookiin, mutta jonne pääsisi myös suoraan ilman Facebook-tunnuksia.
  2. Samoin uutissyötteistä oli helppo olla erossa. Harkitsen vahvasti suursiivousta feedeihini. Voi olla, että yritän myös siirtyä siihen, etten lukisi niitä joka päivä. Parin päivän feedit silmäilee helposti yhdeltä istumalta, kun aikaa on riittävästi.
  3.  En kaivannut uutisia, vaikka aamuisin oli vähän omituista olla lukematta lehteä. En myöskään keskustellut muistaakseni yhdestäkään uutisesta tai uutisoidusta tapahtumasta muiden kanssa, joten mitään poikkeuksellisen merkityksellistä ei ilmeisesti tapahtunut tällä välillä.
  4. Silloin tällöin kaipasin tv-sarjojen katsomista. Ajattelin, että kun jokin ajatuspyörre hurisi päässäni, pieni annos tv:tä olisi voinut tuoda mukavan ja lempeän katkon. Tv:tä pitää kyllä käyttää harkiten. Tunnistan itsessäni myös ajoittaisen tv-sarjojen ahmimisvimman, jota nykyiset nettipalvelut avittavat.
  5. Pari kertaa tuli olo, että olisi ollut mukava kuunnella musiikkia.
  6. Kaipasin lukemista ja kirjoja todella paljon. Oli mahtavaa saada taas kirja käteen ja lukea.

Huomioita mediapaastosta 1

Mediapaasto
Mediapaasto

Puolentoista viikon mediapaasto oli oikein kiinnostava kokeilu. Kun suuri osa normaalista informaatioannoksesta jäi saamatta, pystyin tutkiskelemaan itsessäni esimerkiksi omaan aktiivisuuteen pohjautuvan toiminnan vaikutuksia. Yllätyin, kuinka suuri henkinen lataus oli omien blogikirjoitusten tekemisellä ja julkaisemisella. Voi toki olla, että tässä tilanteessa niiden poukkoilemiseen jäi enemmän tilaa mielessäni kuin normaalitilanteessa. Tiivistäen: aktiivinen osallistuminen oman bloggaamisen muodossa tuntui ristiriitaiselta, epämiellyttävältä ja erilaisia epäilyksiä herättävältä. Vasta kun sain blogisarjani päätökseen, mieleni tyyntyi ja tasaantui.

Hahmottelin tätä aktiivisuuden aiheuttamia kokemuksia seuraavasti:

  1. Aktiivisuus aiheuttaa henkistä ylivirittymistä. Omat ajatukset jäävät pyörimään pitkäksi aikaa julkaisunapin painalluksen jälkeen.
  2. Osallistuminen julkaisemalla omaa ajattelua ja ajatuskokeita aiheuttaa hyvin paljon sosiaalisia mielenpyörteitä: epäilyksiä mitä muut ajattelevat, ahdistusta että tulee väärinymmärretyksi tai joutuu kritiikin kohteeksi, epätoivoa, kun ei tiedä mitä muut ajattelevat.
  3. Itseä muuttavien ajatusten kanssa oleminen on varmaankin jo sinällään häiritsevää ja hämmennystä aiheuttavaa. Tätä on ehkä kuitenkin hyvä sietää, jotta ajatukset saavat asettua uusiin uomiin. Huomasin, että kun olin saanut keskeiset asiani sanottua blogissani, jonkinlainen paino putosi harteiltani ja kykenin jättämään koko aiheen taakseni.