Menichinelli, Massimo (2008): opendesign.org_1.1 – Design for Complexity. Lulu.com. (Saatavana myös pdf:nä.)
Menichinellin väitöskirjaan perustuva englannin kielinen kirja openp2pdesign.org_1.1 pohtii avoimissa p2p-verkostoissa tehtävän suunnittelutyön ulottuvuuksia, mahdollisuuksia ja tavoitteita. Hänen perusväittämänsä on, että avoimella p2p-verkostolähtöisellä designtoiminnalla saavutetaan erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin paremmin sopivia, kestävämpiä tuotteita. Menichinelli näkee myös horisontaaliset yhteissuunnitteluverkostot parhaana lähtökohtana kompleksisten suunnitteluongelmien ratkaisuun, koska kompleksinen toimijaverkosto kykenee paremmin ratkaisemaan monimutkaisia haasteita. (Menichinelli 2008, 59). Tämä varmaan pitääkin paikkansa.
Suunnittelijan näkökulmasta keskiöön nousee yhteisölähtöisyys, jossa suunnittelija toimii enemmänkin mahdollistajana (mts. 61). Ero perinteisen ja p2p-yhteisön välillä on Menichinellin mukaan se, että perinteinen yhteisö perustuu hierarkialle ja on näin ollen yksinkertaistettua yhteisöllisyyttä, jossa yksilöiden maine ei toimi toiminnan keskeisenä motivaattorina. P2p-yhteisö taas perustuu vahvasti maineen kautta johtamiseen, motivoitumiseen ja toimimiseen. (Mts. 33.)
Menichinellin mukaan avoin lähdekoodi, vapaat ohjelmistot ja p2p-ilmiö ovat tärkeitä juuri sen johdosta, että ne tekevät näkyväksi yhteisöllisen toiminnan mallin, joka inspiroi muita uusiin kokeiluihin. Tällainen toiminta perustuu uudentyyppiselle, helposti skaalautuvalle organisoitumiselle, joka on omaksuttu ratkaisemaan nimenomaan tietointensiivisen työn ongelmia. Nämä uuden yhteisöorganisoitumisen muodot perustuvat informaation jakamiseen kannustavaan yhteistyöhön. Joskus voidaan jakaa jopa materiaalisia resursseja toimijoiden kesken. (Mp.)
Suunnittelijan näkökulmasta p2p-lähtöinen toiminta on alustan tai jonkinlaisen metatason suunnittelua (mts. 53). Alustalähtöisessä suunnitteluorientaatiossa korostuu erityisesti yhteisöpalvelun ja yksilön välisen vuorovaikutuksen ratkaiseminen ja hienosäätö (mts. 49).
Menichinelli pyrkii luomaan toiminnan teoriasta ponnistavan suunnitteluyhteisön mallin (mts. 53–57), jonka teoreettinen lisäarvo jäi itselleni hieman hämäräksi. Hän pyrkii luomaan käsitteistöä, jolla p2p-toimintaa voisi analysoida, mutta jättää mielestäni itse analyysin tekemättä. Saattaa olla, että tämä johtuu englannin kielisen version pituudesta: se on suhteellisen tiivis yhteenveto italiankielisestä väitöskirjasta.
Lopussa Menichinelli esittelee muutamia p2p-sukuisia suunnitteluprojekteja (mts. 63–84) ja antaa jonkinlaiset alustavat suuntaviivat p2p-lähtöiseen suunnitteluun (mts. 85–94). Se perustuu suunnittelutoiminnan ajallisten vaiheiden hahmottamiseen. Tällainen lähestymistapa antaa mahdollisuuden käsitellä p2p-suunnittelua erilaisina vaiheina, eikä päädy antamaan liian yksityiskohtaisia ohjeita tai toimintatapoja, jotka eivät enää yksittäistapauksissa pitäisikään paikkaansa.