Olin tänään Eve Mantun radio-ohjelmassa jutustelemassa tulevaisuudesta, metataidoista ja ties mistä. Mukana keskustelussa oli myös Elina Hiltunen.
Ohjelman voi kuunnella YLE Areenasta. Hyvää vappua!
Tag: metataidot
Metakoulun aineopinnot (Metakoulu 9)
Tässä ovat alustavat Metakoulun oppiaineet. Ne ovat toisiaan monella tavalla sivuavia ja osin päällekkäisiä. Ne muodostavat tiukasti toisiinsa sidoksissa olevan verkoston. Kun jotain osa-aluetta kehittää, myös muut kehittyvät. Kun jonkin osan lyö laimin, myös muut saattavat hiipua. Metataidot eivät ole kielen vangittavissa, joten niiden jäsennystapoja on useita. Nyt esitelty on alustava havainnointiyritys. Mitä jäi kokonaan puuttumaan?
Katso oppiaineista tarkemmin:
Tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen
Taidonhankintataidot
Itsetuntemus ja reflektointikyky
Avoimuus
Keskittymiskyky
Työn- ja ajanhallintataidot
Sosiaalinen älykkyys
Sosiaalinen älykkyys (Metakoulu 8)
Sosiaalisesti älykäs ihminen tunnistaa muiden ihmisten tunnetiloja ja tarpeita ja kykenee toimimaan hankalissakin tilanteissa luovalla, kaikkien näkökulmasta parhaalla tavalla. Sosiaalinen älykkyys edellyttää siis tunneälyä, empatia- ja sympatiakykyä, neuvottelutaitoja ja sosiaalista pelisilmää.
Samaan aikaan sosiaalinen älykkyys edellyttää omien tunteiden hallintaa ja usein myös itsekkäiden mielihalujen ja ajatusten selättämistä. Luova osallistuminen tilanteisiin voi edellyttää nöyryyttä ja kompromissien hyväksymistä, jopa luopumista kokonaan omista tavoitteista.
Sosiaalinen älykkyys syntyy tilanteen, muiden ja itsen huomioimisen kyvyistä. Mitä juuri nyt on tapahtumassa? Kuinka voisin osallistua tilanteen kehittymiseen rakentavasti? Mitä haastavampi tilanne, sitä vaikeampaa luova osallistuminen on.
Työn- ja ajanhallintataidot (Metakoulu 7)
Ihminen joutuu toimimaan monien päällekkäisten ja ristiriitaisten toiveiden ja vaatimusten välissä. Työ ja arki ovat täynnä erilaisia voimakenttiä, joita pyrkivät vetämään meitä omiin suuntiinsa. Tämän johdosta elämä saattaa pirstaloitua liikaa, eikä tärkeitä asioita ole enää mahdollista erottaa merkityksettömistä. Tämän takia tarvitsemme työn- ja ajanhallintataitoja – laajemmin elämänhallintataitoja.
Jotta elämä tuntuisi hallitavalta, omalla toiminnalla tulee ole selkeä perusta. Tämä tarkoittaa, että osaamme vastata kysymykseen: miksi teemme sitä mitä teemme? Vastaus tähän kysymykseen hälvenee huolestuttavan helposti voimakenttien puristuksessa. Muiden vaatimukset ja mielipiteet vaikuttavat vahvasti omiimme ja oma äänemme hukkuu.
Työn- ja ajanhallintataidot perustuvat radikaallille mieleenpalautukselle. Radikaalin mieleenpalautuksen avulla saamme jälleen kosketuksen toimintamme perustaan. Samalla palautamme mahdollisuuden olla itsellemme ja muille rehellisiä. Osaamme sanoa, mitä olemme valmiit tekemään ja mitä ehdimme tehdä. Radikaali mieleenpalautus saa meidät ymmärtämään oman rajallisuutemme, joten opimme myös kieltäytymään asioista.
Tämän lisäksi ajanhallinnan taitoa parantavat erilaiset menetelmät, joilla opimme arvioimaan erilaisiin tehtäviin kuluvaa aikaa ja joilla voimme tukea pitkäjänteistä työskentelyä vaativien asioiden edistämistä. Edistyminen työläissä, itsellemme tärkeissä hankkeissa lisää tyytyväisyyttämme. Ajanhallinta on myös taitoa “tyhjentää” työmuisti epärelevanteista asioista. Tämän takia muistiinpanotekniikat, priorisointikyky ja tehtävien karsiminen lisäävät hallinnan tunnetta.
Keskittymiskyky (Metakoulu 6)
Koska ympäristömme muuttuu nopeasti ja arvaamattomasti, joudumme oppimaan ja kehittämään itseämme jatkuvasti. Samalla tieto- ja viestitulva aiheuttaa keskittymishankaluuksia. Hyvin helposti päädymme multitaskaamaan, jolloin keskittyminen hajautuu. Tällaisessa tilassa mieli väsyy ja virheidenteon mahdollisuus moninkertaistuu. Lisäksi ajaudumme olemaan jatkuvassa valmiustilassa. Mikä tahansa ärsyke, esimerkiksi puhelimen soitto, sähköpostin saapumisääni tai uusi viesti Twitterissä, saa meidät keskeyttämään sen, mihin olemme keskittyneet. Palaaminen takaisin alkuperäiseen toimintaan voi kestää pitkään tai voimme jäädä ajelehtimaan erilaisten uusien ärsykkeiden tulvaan.
Kaiken tämän vuoksi keskittymiskyvyn kehittäminen on tärkeää. Ilman sitä ei mikään tule valmiiksi tai ainakin laatu kärsii. Keskittymiskyky vaati päättäväisyyttä, priorisointitaitoa ja mielenlujuutta pysyä päätöksissä. Myös huomiokyvyn kehittäminen auttaa havaitsemaan, kuinka ajatuksemme lähtevät harhailemaan, kuinka tylsistymme meille vaikeiden tehtävien edessä tai kuinka olemme ajautuneet tekemään jotain sijaistoimintoa. Keskittymiskyky on erilaisten itselle sopivien keskittymistä parantavien menetelmien hallintaa. Tiedämme, millaiset työt vaativat meiltä erityisjärjestelyjä, jotta ne tulevat tehdyksi. Keskittyminen edellyttää myös aikataulutustaitoa ja kykyä pilkkoa tehtävät sopiviksi, hallittaviksi paloiksi.
Avoimuus (Metakoulu 5)
Kyky olla avoin tarkoittaa pyrkimystä uteliaaseen ja valppaaseen elämänasenteeseen. Avoin ihminen on valmis tarvittaessa muuttamaan omia käsityksiään ja purkamaan omia kognitiivisia tietorakennelmiaan. Avoimuus on jatkuvasti ylläpitoa edellyttävä asenne, jonka avulla oma näkökulma opiskeluun, työhön, arkeen ja koko elämään laajenee. Avoimuus tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ja etenemisväyliä. Avoin asenne on myös ennakkoehto luovalle ongelmanratkaisulle ja oivalluksille.
Paradoksaalisesti opittu asiantuntijuus toimii kahteen suuntaan. Se sekä syventää että kaventaa ymmärrystämme näkemästämme ja kokemastamme. Kaventaessaan näkökenttäämme se saattaa vähentää uusien mahdollisuuksien huomioimista. Harjoittelemalla avoimuutta mielemme ja mielipiteemme saavat joustavuutta. Avoin asenne helpottaa epävarmuuden sietämistä ja nykytilanteen hyväksymistä. Avoimuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että mitä tahansa tarvitsisi uskoa, hyväksyä tai pitää mahdollisena. Kyse on pyrkimyksestä olla rehellinen itselle. Avoimuus on myös taitoa hyväksyä, ettei tiedä.
Kouluhistoriamme opettaa meidät koulunkäynnin asiantuntijoiksi. Tämä ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että oppisimme oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koulunkäynnin asiantuntija voi esimerkiksi olla erittäin lahjakas havaitsemaan, millaisella minimisuorituksella hän saa kurssisuorituksen läpi tai miten eri opettajia tulee kohdella, jotta saisi lisäpisteitä henkilökohtaisessa arvioinnissa. Tällainen asiantuntijuus mahdollistaa koulussa selviämisen mutta estää oppimisen mekanismien ymmärtämisen ja oppimisen oppimisen.
Avoimuudella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Avoin ihminen kykenee tarkastelemaan omia mielikuviaan muista ihmisistä ja tekemään niistä oivaltavia huomioita. Näkemyksemme muista on usein yksiulotteinen ja staattinen still-kuva, vaikka samaan aikaan koemme oman elämämme moniulotteisena ja muuttuvana. Avoin asenne antaa valmiudet nähdä myös muut ihmiset muuttuvina ja liikkuvina ja huomaamaan, että omat ennakkoasenteemme tekevät omasta mielestämme jäykän.
Itsetuntemus ja reflektiokyky (Metakoulu 4)
Ihminen ajautuu helposti ajattelemaan, että kukaan muu ei ymmärrä häntä täysin, mutta samaan aikaan hän ajattelee ymmärtävänsä muita ihmisiä paremmin kuin nämä itse ymmärtävät itseään. Näistä lähtökohdista voi alkaa ajatuminen katkeraksi uhriksi tai tuhoavaksi jyräksi. Tätä itsen ja muiden välille kasvavaa epäsuhtaa on mahdollista kaventaa parantamalla itsetuntemusta ja reflektiokykyä.
Reflektio on etääntymistä, pyrkimystä tarkkailla mahdollisimman objektiivisesti sekä omaa sisäistä mielentilaamme että meihin vaikuttavaa ympäristöä. Kun kehitämme tunneälykkyyttämme eli tunnistamme omia tunteitamme, voimme kokeaa myös empatiaa ja sympatiaa muita kohtaan. Kun huomaamme, että omat ajatuksemme ja tunteemme ovat moniäänisiä ja ristiriitaisia, kykenemme näkemään näitä moniselitteisiä ilmiöitä muissakin ihmisissä. Osaamme asettua paremmin muiden asemaan.
Kun kehitämme itsetuntemustamme, kyemme näkemään tunteiden, ajatusten ja kehontuntemusten yhteisvaikutuksen itsessämme. Opimme, miten reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Itsetuntemuksen avulla saamme mahdollisuuden pohtia, haluammeko muuttaa automaattista reagointitapaamme. Olisiko mahdollista löytää luova, kaikille hedelmällisempi tapa toimia? Oppiminen on mahdollista, jos kaikkien osallistujien teot tukevat toisiaan. Oppijoina kannattelemme toisiamme vuoronperään hartioillamme.
Reflektion kautta osaamme tunnistaa omat vajavuutemme ja voimme pyrkiä juuri sopivaan, seuraavaan osaamisen tasoon. Itsensä tunteva näkee, koska tavoite edellyttäisi mahdotonta ylisuoritusta tai tulee ajamaan passivoivaan alisuoritukseen.
Taidonhankintataidot (Metakoulu 3)
Jotta kykenet kehittämään omia taitojasi, tarvitset päämäärän, ja jotta sinulla olisi päämäärä, tarvitset vision siitä, mitä haluat oppia. Kun tiedät mihin tähtäät, huomaat virheesi ja voit ottaa opiksi. Minkä tahansa taidon harjoittelussa pitää olla vertailukohta, jota vasten omaa osaamista ja kehittyviä taitoja voi tarkistaa. Jotta harjoittelu olisi tehokasta, suuret kokonaisuudet pitää osata pilkkoa pienemmiksi paloiksi, joita on mahdollista verrata visioon.
Taito syntyy valtavasta määrästä virheitä. Virheet ja niiden tietoinen läpikäyminen hiovat suoritusta. Kun korjaamme virheitämme yhä uudestaan ja vertaamme kypsymättömyyttämme visioomme, syntyy taitoa. 10 000 tunnin ja/tai 10 vuoden harjoittelu luo mestarin asiassa kuin asiassa. Loppupeleissä taidoissa merkitsevät huomioiva toisto, sitkeys ja keskittyminen.
Taidonhankintaa voi tehostaa hakeutumalla oikeanlaiseen harjoitusympäristöön. Hyvässä taidonhankintaympäristössä toiminta on pakattu ja tiivistetty siten, että harjoitus- ja virheentekofrekvenssi on normaalia tiheämpi. Näissä nopeutetuissa simulaattoreissa tapahtuu kiihdytettyä oppimista. Kun tähän yhdistyy näkemys tavoitellusta päämäärästä, tapahtuu syväoppimista.
Tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen (Metakoulu 2)
Kompleksisessa toimintaympäristössä tieto muuttuu nopeasti ja tietomäärät kasvavat kiihtyvällä tahdilla. Tiedonhankintaa vaikeuttaa näin ollen mahdollisten tietolähteiden ääretön määrä. Jos aihe on vielä entuudestaan tuntematon, ei edes sanasto, jolla tietoa voisi hakea, ole tuttu. Kuinka tunnistat tarpeellisen tiedon, jos et tiedä, mitä olet hakemassa? Lisähaasteena tiedon menestyksellinen käyttäminen yhdessä tilanteessa tai tietyssä kontekstissa ei takaa, että sama toimisi myös jossain muualla. Jotta tiedosta olisi hyötyä, sitä pitäisi osata soveltaa käytännössä eli sitä pitäisi osata yhdistellä ja rakennella eri lähteistä toimiviksi kokonaisuuksiksi.
Tiedonhankinta ja -soveltaminen edellyttävät laajaa yleissivistystä. Uusi tieto muuttuu sisäisteltyksi ja opituksi, jos se yhdistyy tavalla tai toisella jo omaksuttuun tietoon. Mitä paremmat lähtötiedot yksilöllä on, sitä enemmän hänellä on mahdollisuuksia ottaa selvää uusista asioita. Yleissivistys antaa sanaston, jonka avulla voi helpottaa tuntemattoman löytymistä.
Yleissivistyksen lisäksi tarvitaan aktiivista pyrkimystä törmätä uuteen tietoon. Jatkuva pintapuolinenkin törmääminen muiden saavutusten, kokemusten ja tutkimustulosten kanssa antaa mahdollisuuden eri asioiden yhdistelyyn luovalla tavalla. Erilaisten hajanaisten tiedonsirpaleiden avulla oman tilanteen edellyttämän luovan ongelmanratkaisun ja tiedonrakentelun mahdollisuudet moninkertaistuvat ja rönsyilevät. Tämän takia päämäärätön vaeltelu kirjakaupassa tai Twitterissä voivat olla tiedon soveltamisen näkökulmasta merkittävää toimintaa.
Jotta ympäristöstä saatava tieto omaksuttaisiin syvällisesti, täytyy oppijan osata muokata se itselleen sopivaan muotoon. Tässä voivat auttaa esimerkiksi erilaiset muistiinpanotekniikat, kokonaisuuden hahmottaminen visuaalisesti tai aiheeseen syventyminen lukemalla tai kirjoittamalla. Myös useiden näkökulmien kuuleminen tai ajatteleminen syventää omaa ymmärrystä asiasta. Ajattelu vaatii aikaa ja tiedon omaksuminen on ajattelua.
Myös sosiaalisuus liittyy tiedonhankintataitoihin. Jos olet ympäristösi arvostama, voit hyödyntää verkostosi tietämystä. Kysymällä itseäsi taitavammilta asiantuntijoilta voit nopeuttaa oppimistasi ja löytää tiedonhaun langanpäät, jotka ovat hyvällä todennäköisyydellä hedelmällisiä. Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna voikin olla, että toisten auttaminen on edellytys oman tiedonhaun ja soveltamisen onnistumiselle.
Tarvitsemme Metakoulua! (Metakoulu 1)
Nykyoppilaitokset keskittyvät vahvasti substanssien opettamiseen. Eri aineet ja aiheet ovat oppimisen keskiössä ja koulutus pilkotaan tiedollisen aineksen mukaan “loogisesti” eteneväksi oppimispoluksi. Erilaisia substanssialueiden yhdistelykokeilujakin on tehty. Tällaista yhdistelyä edustaa esimerkiksi ilmiöpohjainen oppiminen, jossa eri aineiden sisällöt yhdistetään kokonaisvaltaiseksi kokonaisuudeksi jonkin ilmiön ympärille. Tässä kaikessa ei ole sinällään mitään vikaa – päinvastoin, mutta kaiken tämän aineorientoituneen tieto-taidon lisäksi pitäisi koulutuksessa tehdä näkyväksi myös oppimisen metataidot. Metataidot ovat niitä taitoja, joiden avulla kehitämme itseämme ja vaikutamme itseemme ja ympäristöömme siten, että oppiminen on mahdollista. Metataitoja voi kehittää aivan kuten substanssiosaamistakin, mutta metataidoista puhutaan opiskelun yhteydessä harvoin jos lainkaan. Tarvitaan siis Metakoulua, joka konkretisoi metataidot ymmärrettäviksi, opeteltaviksi asioiksi ja tarjoaa menetelmät näiden taitojen kehittämiselle. Tämä blogikirjoitusten sarja on Metakoulun ja sen “oppiaineiden” alustava hahmotelma.
Metakoulu on koulu, joka antaa valmiudet toimia nykyisessä tietointensiivisessä maailmassa, jossa tieto rakentuu toiminnan kautta yhdessä muiden kanssa. Tällainen kompleksinen toimintaympäristö edellyttää jokaiselta yksilöltä joustavuutta, jatkuvaa oppimisen kykyä. Metataitojen kehittäminen parantaa myös yhteistyökykyjä ja omien sisäisten impulssien ymmärtämistä.
Metataidot vaativat jatkuvaa harjoittelua. Muuten ne kuihtuvat ja katoavat. Metataidot ovat luonteeltaan orgaanisia, niiden hallitsemisessa ei koskaan saavuteta maalia. Muuttuva ulkoinen ympäristö ja sisäinen mielenmaisema antavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Metakoulu ei ole siis pelkästään nuoria ja opiskelijoita varten, vaan koko tietointensiivinen työelämä tarvitsee näiden taitojen jatkuvaa ylläpitoa.