Artikkeli Leirinuotiosta uudessa mikrokirjassa

Kirjoitin alla olevan mikroartikkelin alunperin Metropolian julkaisemaan mikrokirjaan. Otsikko on melko pompöösi, mutta menköön. Mikrokirja Oivaltavat oppimisympäristöt löytyy pdf:nä täältä.

Leirinuotio­-pedagogiikka

 
Leirinuotio on pedagoginen kaluste, jossa viisi tietokonenäyttöä muodostaa viisikulmion. Kaikkiin näyttöihin monistuu sama kuva, joten sen ympärillä voidaan istua ympyrämuodostelmassa. Opiskelijat sekä opettajat istuvat ringissä samanarvoisina, ja Leirinuotion näyttöpiuha kiertää läppäristä toiseen sen mukaan, kenellä on jotain näytettävää. Ympyrämuodostelman ansiosta sekä näyttöjen näkymät että muut osallistujat ovat kaikkien näköpiirissä. Lähes kahden vuoden kokeilu Metropolian digitaalisen viestinnän opetuksessa ja siitä saatu palaute osoittavat, että Leirinuotio luo poikkeuksellisen tasa-arvoisen, intensiivisen ja keskustelevan oppimistilanteen. Tunnelma poikkeaa radikaalisti perinteisestä luokan edessä tapahtuvasta opettamisesta. Myös opiskelijat ovat tunnistaneet Leirinuotion pedagogisen voiman. Miten tähän on päästy? Tämä mikroartikkeli pyrkii erittelemään alustavasti onnistumisen lähtökohtia.

Oppimistavan avaaminen. Digitaalisen viestinnän opiskelijat aloittavat opiskelunsa oppimisen metataitoja käsittelevällä viikon intensiivikurssilla. Tarkoituksena on, että opiskelijat pohtivat, mitä oppiminen on ja millaisia taitoja oppijalta edellytetään. Aiheina ovat muun muassa yhdessä oppiminen, tiedonrakentelu, keskittymiskyky, tunneälykkyys ja sosiaaliset taidot. Kurssin aikana opiskelijat sisäistävät käyttämämme opetustavat. Koska käytämme Leirinuotiota, omatoimista tiedonhakua ja kollektiivista tiedonjakoa heti alusta lähtien ja kohtaamme opiskelijat intensiivisissä vuorovaikutustilanteissa, he saavat omakohtaisen kokemuksen edustamamme pedagogiikan toimivuudesta. Opetustapamme kokemusperäinen ymmärtäminen luo mahdollisuuden purkaa vanhat käsitykset oppimisesta ja opiskelusta. Tämän takia peruskoulusta omaksuttu oppimiskulttuuri on mahdollista muuttaa.

Vastuunsiirto oppijalle. Leirinuotio-pedagogiikka perustuu siihen, että jokainen on itse vastuussa omasta oppimisestaan. Samaan aikaan pyrimme siihen, että jokainen opiskelija ottaisi myös vastuuta muiden oppimisesta. Työ on nykyisin usein ryhmätyöhön perustuvaa tiedonrakentelua eli vertaisoppimista. Toisaalta “opettaja” myös oppii eniten, koska hän joutuu työstämään opetussisällöt yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Olemme luopuneet suurelta osin luento-opetuksesta. Opettajat saattavat alustaa kymmenen minuuttia jostakin aiheesta, mutta pääpaino on itsenäisellä tiedonhankinnalla, ryhmätöillä ja opiskelijoiden esityksillä.

Aito kohtaaminen. Samaan aikaan, kun vastuu oppimisesta siirtyy oppijalle, opettajan merkitys muuttuu tiedonjakajasta oppimisen tukijaksi. Tämä edellyttää opettajalta myös halua ja kykyä kohdata opiskelijat. Hän siis tarvitsee täsmälleen niitä samoja metataitoja, mitä opiskelijoiltakin odotetaan. Keskustelu Leirinuotiolla voi johtaa minne tahansa, ja juuri sen takia tunnelma on sähköinen. Opettajan tulee voida myöntää tarvittaessa oma tietämättömyytensä ja asettua alttiiksi yllätyksille.

Ryhmän turvallisuus. Turvallisuuden tunne ryhmän sisällä saattaa olla melko merkittäväkin osa Leirinuotion toimivuutta. Jotta opiskelija uskaltaa sanoa “tyhmätkin” ideansa ja paljastaa tietämättömyytensä, kaikilla pitäisi olla turvallisuuden tunne. Hyvä oppiminen ei ole pelkästään nerokkaiden ajatuskulkujen heittelyä vaan myös erilaisten näkökulmien ja ongelmien havaitsemista. Niin sanotut tyhmät kysymykset voivat avata kaikkien silmät arkitotuuksien oletettua häilyvämmästä luonteesta. Kaikki tämä edellyttää ymmärtävää ja tukevaa ryhmädynamiikkaa, mikä puhuu mielestäni pienten ja suhteellisen kiinteiden oppimisryhmien puolesta. Tällaisesta kotipesästä on helpompi osallistua myös monialaiseen yhteistyöhön, kun turvana on tukeva ryhmä.

Pelkkä flipped classroom ei riitä – kääteinen opetusvastuu

Samalla kun otimme Metropolian digitaalisen viestinnän koulutuksessa käyttöön Leirinuotion opetusvälineenä, käänsimme myös opetusvastuun ylösalaisin. Koska halusimme synnyttää vertaisoppimista ja oma-aloitteisuutta, pyrimme siirtämään mahdollisimman paljon opetusvastuuta opettajilta opiskelijoille. Tätä tarkoittaa käänteinen opetusvastuu. Se antaa opiskelijoille mahdollisuuden syväoppia asioita. Jokainen opettaja tietää, että asiat oppii oikeasti vasta sitten, kun niitä pääsee opettamaan muille. Opettaminen pakottaa hahmottamaan opetettavan kokonaisuuden ja sanallistamaan sen selkeästi ja ymmärrettävästi. Opettaminen pakottaa ottamaan oman kannan opetettavaan asiaan.

Flipped classroomin (tai vastaavan menetelmän), käänteiseen luokkatilan ja käänteisen opetusvastuun yhdistelmä on muuttanut radikaalisti opetus- ja oppimiskulttuuriamme. Opetus muodostuu sykleistä, joiden alussa määritellään yhdessä Leirinuotion ääressä seuraavan syklin (esim. viikon) tehtävät. Opiskelijat ottavat syklin aikana selvää joistain asiasta ja opettavat sen muille. Näin ryhmään syntyy eri asioiden asiantuntijoita, jotka kykenevät myöhemmin osallistumaan ryhmän keskusteluihin aivan poikkeuksellisesta näkökulmasta.

Leirinuotio-opetuskaluste

Ensin ensimmäinen opiskelija tai opiskelijaryhmä esittelee omat aikaansaannoksensa. 

Leirinuotio opetusvuoro vaihtuu

Kun ensimmäisestä aiheesta on keskusteltu, opetusvuoro vaihtuu seuraavalle opiskelijalle tai opiskelijaryhmälle. He laittavat oman koneensa kiinni Leirinuotioon ja esittelevät omat tuloksensa. Näin vertaisoppimisesta tulee koko ryhmän keskeinen toimintamuoto.

Kun opetusvastuuta annetaan enemmän opiskelijoille, opettajien rooli muuttuu tiedonjakajasta oppimisprosessin fasilitoijaksi. Opettajan tehtävänä on tällöin tukea ja ohjata kokonaisprosessia. Opettaja muuttuu tiedottajasta palvelijaksi.

Pelkkä flipped classroom ei riitä – käänteinen luokkatila

Monet opettajat ovat innostuneet syystäkin flipped classroom -opetustavasta (ks. esim. http://www.knewton.com/flipped-classroom/). Se perustuu opetuksen ja kotitehtävien tekemispaikkojen kääntämiseen: opiskelijat käyvät tietomateriaalin ja “luennot” läpi kotonaan ennen kuin tulevat kouluun ja koulussa tehdään yhdessä tehtäviä ja sovelletaan omaksuttua tietoa. Opettajat, jotka ovat muuttaneet opetustaan tähän suuntaan, ovat pitäneet siitä kovasti. Oppiminen on syvempää ja opettaja ja oppilaat ovat koulussa läsnä toisilleen.

Flipped classroom on hyvä menetelmä, mutta se ei mielestäni muuta koulua riittävästi. Ennen kännyköitä ja nettiä koulu oli opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden ja uusien tietojen ja taitojen näkökulmasta tärkeä ja mielenkiintoinen paikka. Nyt kiinnostavia asioita, ihmisiä ja paikkoja löytyy kaikkialta ja jokaisesta laitteesta. Pitäisikö siis kääntää koulu tilanakin ylösalaisin?

Olen ollut mukana noin kahden vuoden ajan opetuskokeilussa, jossa olemme näin tehneet. Keväällä 2011 sain idean, että voisimme kokeilla Metropoliassa digitaalisen viestinnän koulutuksessa luokan keskellä ns. Leirinuotiota. Leirinuotio on opetuskaluste, jonka avulla opetustilanne voidaan kääntää ympyrämuodostelmaan. Pöydässä on viisi näyttöä, joissa näkyy sama kuva tietokoneesta tai muusta vempaimesta. Ympyrämuodostelma mahdollistaa sen, että kaikilla on katsekontakti toisiinsa koko ajan. Näyttöjen näkymät eivät tule ihmisten kohtaamisen tielle vaan ne toimivat vuorovaikutuksen avustajina ja tehostajina.

Leirinuotio-opetuskaluste

Leirinuotio oppimiskäytössä

Samalla poistimme suuret ja painavat pöydät testiluokasta ja korvasimme ne pienillä, kevyillä ja pinottavilla pöydillä. Näin luokasta tuli kertaheitolla monikäyttöinen. Leirinuotio on luokan sydän, jonka ympärille voidaan kokoontua aina kun on yhteistä asiaa tai keskusteltavaa. Kun taas on tehtävien tai tiedonhankinnan vuoro, pöydät otetaan käyttöön seinustoilta.

Perinteinen luokka

Perinteisessä luokassa nähdään etupäässä toisten niskoja. Opettaja on erityisasemassa.

Leirinuotio luokassa

Leirinuotiosta tulee luokan keskus, jonka ympärillä kohdataan koko ryhmä.
Luokkatila tukee vuorovaikutusta ja on helposti muokattava ja monikäyttöinen

Oma kokemukseni on, että tällainen “fyysinen flipped classroom” on tehnyt koulusta taas sosiaalisesti houkuttelevan paikan. Kun kokoonnutaan Leirinuotion ääreen, ollaan aidosti yhdessä – tasa-arvoisesti ja keskustellen. Tilanne on huomattavasti intensiivisempi, kun opettajat ja opiskelijat eivät voi piiloutua pulpettiensa ja tietokoneidensa taakse. Kun tässä tilassa sovelletaan flipped classroom- tai problem based learning -menetelmää, syväoppimista tapahtuu melkein huomaamatta.

Ks. lisää http://leirinuotio.fi