Olin 18.3. keskustelemassa Tiedekulmassa Koneiden ehdolla -nimisessä tapahtumassa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Mukana olivat myös verkkopedagogiikan asiantuntija Antero Aunesluoma, psykologian professori Kimmo Alho ja kognitiotieteilijä Jussi Palomäki.
Jos yllä oleva video ei jostain syystä näy, tapahtumataltiointi löytyy täältä.
Olin jutustelemassa 18.3.2014 toimittaja Pasi Toiviaisen ja psykologian professori Kimmo Alhon kanssa Ylen Tiedeykkönen-radio-ohjelmassa. Puolessa tunnissa ehdittiin höpistä laveasti teknologian ja sosiaalisen median vaikutuksista työhön ja elämään. Ohjelma on kuunneltavissa Areenasta.
Toimittamani mikrokirja Voihan wiki – käytännön kokemuksia sosiaalisen median käytöstä hanketyössä on ilmestynyt. Kirjassa on lyhyitä näkökulmia erityisesti Metropolian VOIMAA-nimisen hankkeen sosiaalisen median käytöstä. Mukaan mahtuu myös pohdintaa muun muassa Tutkimusparvesta ja Somus-hankeesta ja vähän muustakin. Kirja on ladattavissa täältä: http://bit.ly/voihanwiki
Katso myös muut mikrokirjat: http://mikrokirjat.metropolia.fi
Kirjoitin YLEn Aikaleima-blogiin jotain omista kokemuksistani sosiaalisen median ja avoimuuden parissa: “Avoin yhteistoiminta ei ole helppoa perinteisille organisaatioille”.
Tässä juttusarjassa esittelen asioita ja kokeiluja, joiden parissa olen työskennellyt tämän kevään 2010 aikana Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Saimme eilen 25.3.2010 päätökseen ensimmäisen YLEn kanssa yhteisesti vetämämme SOMA-koulutuksen. SOMA on erityisesti toimittajille ja muille viestinnän ammattilaisille suunnattu sosiaalisen median koulutus, jonka lähestymistapa on käytännönläheinen ja päämääränä on antaa välineitä, ajatuksia ja menetelmiä oman työn (ja siinä sivussa oman työorganisaation) kehittämiseen. YLEstä mukana kurssin kehittämisessä ja vetämisessä olivat Tuija Aalto, Pirkka Aunola ja Arttu Silvast. Metropoliasta mukana minun lisäkseni oli Jussi Linkola. Sanoma Magazinesista oli vielä vierailevana agenttina mukana Kari Haakana.
Vaikka ensimmäisen läpiviennin jälkeen on löytynyt paljon paranneltavaa, kokonaismaku oli oikein positiivinen, jopa tanniininen. Toinen koulutus on jo käynnistynyt ja syksyllä on tarkoitus pitää myös kaksi koulutusta.
Nassim Nicholas Talebin kirjassa Musta joutsen kerrotaan kalkkunasta, joka päivä päivältä tulee omien kokemustensa kautta varmemmaksi omasta maailmantulkinnastaan. Kalkkunan näkökulmasta maailmassa on luotettavan tuntuisia ja mukavia ihmisiä, jotka tuovat ruokaa joka päivä ja pitävät kalkkunoista huolta. Jokapäiväinen tapahtumien toisto tukee tätä tulkintaa maailmasta, kunnes kiitospäivän aattona tapahtuu kalkkunan näkökulmasta jotain täysin odottamatonta ja yllättävää. Elämän varrella tapahtunut pinoutuva oppiminen päättyy viimeiseen ja tappavaan romahduttavaan oppimiskokemukseen.
Hieman mukaeltu versio Talebin alkuperäisestä kaaviosta.
Organisaatiot ovat tarinan kalkkunan kaltaisia olioita. Organisaatioilla on usein tarve pitää kiinni historiastaan ja sen tuomista toimintamalleista, arvoista ja tavoista. Suuret muutokset tehdään usein liian myöhään. Yksi syy tähän on se, että jokainen organisaatio on loppujen lopuksi ihmisistä koostuva olio ja suurin osa ihmisistä ei hae vapaaehtoisesti romahduttavia oppimiskokemuksia, vaikka niiden arvo tunnettaisiin ja ymmärrettäisiin. Oppinen sattuu ja organisaatiomuutos sattuu, koska se on viimekädessä yksilöiden toimintamallien, tapojen ja arvojen muutos.
Myös organisaatioilla pitää olla kyky oppia ja kyseenalaistaa itsensä. Ennakoiva ja luova kalkkuna ei jää odottamaan paistiksi muuttumista, vaan se yrittää haarukoida muutosta, joka muuttaisi tulevaisuuden ehkä jopa ennustamattomalla tavalla. Kalkkunalla, joka yllättäen alkaa munia kultamunia tai puhuu suomea, on käsittääkseni keskimääräistä pienempi todennäköisyys joutua ruokapöytään.
Sosiaaliseen mediaan liittyvää tutkimusta ja kirjallisuutta kahlatessa on mieleen juolahtanut kysymys: ovatko vakuuttavuus ja vaikuttavuus toisiaan hylkiviä ominaisuuksia? Vakuuttavuuteen liittyy määreitä perinpohjaisuus, monipuolisuus ja kompleksisuus. Vaikuttavuuteen taas yksinkertaisuus, omaksuttavuus ja liioittelu.
Parvet ovat jokaisen avoimen tutkimuksen vaiheen ja työvälineen turboahdin. Parvet ovat tutkijan toiminnan peilauspinta ja vertaispalautejärjestelmä. Jokaisen yksilön parvet ovat uniikkeja yhdistelmiä sosiaalisia suhteita, nettipalveluja ja yllätyksiä. Parhaimmassa tapauksessa parvet innostavat tutkijaa ylittämään itsensä, mutta vaikka parvet olisivat osin hiljaisia ja hahmottomia jo niiden potentiaalinen olemassaolo vaikuttaa tutkimustoiminnan laatuun positiivisesti.
Mikrokirja on lyhyistä tekstikokonaisuuksista koostettu temaattinen kokonaisuus, joka julkaistaan verkossa, fyysisenä kirjasena tai molempina. Mikrokirja julkaistaan suhteellisen pienellä toimitustyöllä käyttämällä hyväksi olemassa olevia blogiposteja ja/tai mikroartikkeleita.
Mikrokirjan tarkoitus on olla yksittäistä blogipostia tai mikroartikkelia laajempi katsaus jonkin tietyn aihealueen tematiikkaan. Mikrokirja on kuitenkin enemmän työväline kuin loppuun hiottu julkaisu. Se on lähempänä working paperia kuin toimitettua kirjaa. Ajatuksena on avata tutkimusta julkaisun muodossa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa – tutkimuksen tekemisen keskellä tai heti sen jälkeen. Olen itse ajatellut, että käyttäisin joitain tämän blogin temaattisisista kokonaisuuksista mikrokirjan pohjana.
Mikrokirjan hyötyjä ovat
Mikrokirjaa voi tukea ja mainostaa videoesityksillä. Mikrokirja voi olla myös tulosta aiemmin tehdyistä mikro-caseista, tällöin ainakin verkossa julkaistavaan mikrokirjaan voidaan liittää itse videoesityksetkin. Mikrokirjaa voi jatkokehittää perinteiseksi artikkeliksi tai kirjaksi.
Mikrokirjan kehittely voidaan tehdä avoimesti wikissä.
Mikrokirja saattaa olla myös hyvä tieteellinen julkaisuformaatti mobiili- ja lukulaitteisiin.
Wiki on kaiken blogikirjoitusta pidemmän tai formaalimman tekstin kirjoitusväline. Avoin wiki mahdollistaa reaaliaikaisen palautteen innostuneimmilta lähiparvilaisilta, asynkronisen tieteellisen keskustelun keskellä tutkimusprosesseja, tutkimusideoiden “julkaisun” huomattavasti aikaisemmin kuin tutkimuksen valmistuessa. Wiki myös tallentaa koko prosessin, jolloin tutkija (tai miksei joku muukin kiinnostunut) voi takautuvasti tutkia, miten lopullinen tutkimus on kehittynyt, milloin erilaisia valintoja on tehty ja millainen oppimisprosessi tutkimuksen tekeminen on ollut.