Sozializing Mode, In-Between Mode & Zen Mode

sozializing_in-between_zen

Aiemmin kirjoittelin Robert Zajoncin sosiaalisista torakkakokeista toisaalla. Zajoncin tulos oli lyhykäisyydessään seuraava: vähäistä pähkäilyä vaativa toiminta (so. juokseminen käytävällä) onnistui  torakoilta nopeammin, kun kaverit (so. toiset torakat) olivat katsomassa. Kun torakoiden piti pähkäillä ja funtsailla (piti osata kääntyä risteyksessä päästäkseen maaliin), yleisön läsnäolo hidasti torakkaa. Syvällistä pohdintaa vaativa ongelmanratkaisu ja oppiminen onnistuu siis paremmin yksin. Myöhemmin tätä on testailtu muilla eläimillä, myös ihmisillä, ja tulos on sama kaikilla. (Zajonc kyllä tunnisti myös sosiaalisen oppimisen ja matkimiseen liittyvän toiminnan, mutta ei saanut tästä selviä eroja tässä koeasetelmassa (ts. hän siis myös juoksutti torakoita pareittain).)

Tämä tematiikka jäi pyörimään takaraivoon: mitä asioita pitäisi tulevaisuudessakin tehdä yksin ilman sosiaalista “häiriötä” ja mitkä työt ovat luonteeltaan sosiaalisia? Pitäiskö tulevaisuudessa työn suunnittelu perustua jonkinlaiseen torakka-designiin? Zajoncin ja Switchtasking-softaidean pohjalta lähdin kehittelemään kuviota eri työmoodien tasoista. Työ siis on tässä työtä, johon liittyy vahvasti tietokoneiden ja netin käyttö.

Socializing Modessa liikutaan parvissa. Tämä toiminta on jutustelua, vapaata ideointia, seuraamista, uusien virikkeiden ja kiinnostavien uusien ihmisten hakua parvista, joihin itse kuuluu.

Zen Modessa työskennellään yksin. Tämä on työtä, joka vaatii tiukkaa pohtimista, keskittymistä ja älynystyröiden käyttöä.

Näiden välissä on yhteistyömoodi (In-Between Mode), jossa tehdään työtä yhdessä omien aktiivisten parvien “solmujen” kanssa (ks. “solmutyöskentely parvissa”). Tuija kirjoitti pari päivää sitten kommenteissa salakavalasta “solahtamisesta” moodista toiseen. Ajattelin, että syy ilmiöön voisi olla se, että  sosiaalisen ja yksilömoodin väliin sijoituu yhteistyön epämääräinen alue. Varsinkin nettipohjaisessa yhteistyössä parviseuraamisen ja yhteistyön raja on epäselvä ja alati muuttuva.

(Kuvion mahtava torakka on  Pearson Scott Foresmanin tekemä Public Commons -lisensoitu kuva Wikimedia Commonsista.)

Ohjelma switchtaskingin estämiseksi!

zen_and_socializing

Multitaskingin haitallisuuden ja puolitarkkaavaisuuden aiheuttaman euforian johdosta ideoin yksinkertaisen softan. Ohjelmalla käynnistetään helposti erilaisia moodeja tietokoneessa. Klikatessa “Zen Modea” käynnistyvät vain keskittymistä vaativaan työhön oleellisesti liittyvät ohjelmat (ja muut ohjelmat menevät pois päältä). Klikatessa “Socializing Modea” käynnistyvät kaikki sosiaalisen median härpäkkeet, RSS-ohjelmat, sähköposti-ilmoitukset, nettipuhelimet ja IM-ohjelmat. Myös taustakuva voisi muuttua moodin mukaan. Olisin todella kiinnostunut tällaisesta ohjelmasta. Tiedätkö, onko tällainen tai tämän kaltainen ohjelma jo olemassa?

Valhe, emävalhe, multitasking

myth_of_multitasking

Ostin ja luin eilen Dave Crenshawin kirjan The Myth of Multitasking. Kirjan pääpointti on se, että nykytyössä kaikki luulevat voivansa tehdä useaa asiaa samanaikaisesti, vaikka todellisuudessa kahden asian yhtäaikaa tekeminen on mahdotonta (multitasking = switchtasking). Ainakin itseäni kirpaisi totuus siitä, kuinka erilaiset ilmoitukset uusista sähköposteista, jaikuista tai RSS-syötteistä katkaisee työn. Työpaikalla huomaan itsekin keskeyttäväni työkaverien selvän keskittymisen omilla kysymyksilläni, jotka voisivat aivan hyvin odottaa hetken. Kiireen tuntu lisää kaikkien kiirettä.

Crenshawin kirjassa on myös käytännön vinkkejä (erityisesti johtotehtävissä toimiville) ihmisille siitä, kuinka katkaista switchtasking-kierre. Kirja on kirjoitettu Sokrateen dialogien hengessä ja se on lyhyt, mikä ei ole valitettavasti kaikkien amerikkalaisten yhden ajatuksen kirjojen hyve.