SCARF-malli on David Rockin neurotieteellisistä tutkimuksista yhteen kokoama malli yhteistoimintaan liittyvistä tunne- tai kokemusreaktioista. SCARF-malli perustuu tutkimustuloksiin, joissa on huomattu erilaiset yksilön asemaa muuttavat muutokset keskeisiksi reagoinnin syiksi. Nämä muutokset yksilö kokee joko uhkina tai palkintoina. Uhkia paetaan ja palkintoja kohti pyritään. Kiinnostavaa on myös se, että positiiviset ja negatiiviset reaktiot ovat yhtä voimakkaita kuin suoraan hengissä selviämiseen liityvät (esim. nälkä, myrkytystila jne.). SCARF-malli pyrkii tekemään näkyväksi sellaiset sosiaaliset ilmiöt, joita koemme joka päivä työpaikalla ja vapaa-ajalla. SCARF-malli on väline, jolla voi paremmin ymmärtää omia ja muiden reaktioita.
Status. Ihminen kokee olonsa uhatuksi, jos joku tavalla tai toisella uhkaa tai “alentaa” tämän statusta. Tasavertaisena kohtelu voi taas olla erittäin palkitsevaa.
Varmuus. Yksilön kokema epävarmuus aiheuttaa aina uhan tunteen.
Autonomia. Jos ihminen kokee, että hänen autonomiaansa on loukattu, seurauksena on todennäköisesti pakoreaktio. Tämän takia ei esimerkiksi ns. mikromanagerointia saisi harrastaa lainkaan.
Yhteenkuuluvuus. Jos yksilö kokee yhteenkuuluvuutta muiden kanssa, hän on valmiimpi auttamaan enemmän. Ihmiset, joiden kanssa ei yhteenkuuluvuuden tunnetta synny, koetaan helposti viholliksi.
Oikeudenmukaisuus. Epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa ihmisissä erittäin vahvan vastemielisyyden tunteen.
SCARF-mallia voi käyttää kahdella tavalla. Ensinnäkin se auttaa ymmärtämään omia ja muiden reaktioita yleisesti. Toisaalta se antaa inhimilliset välineet toimia muiden kanssa. Esimerkiksi tietoinen oman statuksen lasku nostaa suhteellisesti toisen statusta tai arkipäiväinen keskustelu ja toisen kuunteleminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
LIsää aiheesta:
David Rock: SCARF: a brain-based model for collaborating with and influencing others